Haluan nähdä hyvää

Otsikossa se jo tulikin: haluan nähdä asioissa mielummin positiivista kuin negatiivista. Imen kuitenkin helposti itseeni muiden tunnetiloja ja energioita, jolloin joidenkin ihmisten jatkuva negatiivisuus tarttuu. Se myös konkreettisesti uuvuttaa niin henkisesti kuin fyysisesti. En ymmärrä, mitä hyvää voi joku saada siitä, että koko ajan arvostelee ja nälvii toisten tapaa tehdä asioita, olla ja elää.  

Koen, että kyse on tyytymättömyydestä omaan elämään tai johonkin käsillä olevaan tilanteeseen. Arvostellessaan muita ihminen voi hetken kokea ylemmyyttä ja tunnetta siitä, että hänellä itsellään on kaikki paremmin. Hän osaa ja tietää kaikista parhaiten, miten asiat tehdään. Onhan se omalla tavallaan kaunis illuusio, vaikkakin rakentuu monesti aika hataran pohjan päälle. Ehkä kyseessä on puolustautumiskeino oman itsensä kohtaamista vastaan.  

Toisaalta kyseessä voi olla myös opittu tapa. Jos on kasvanut tai elää negatiivisessa ilmapiirissä, tietysti se on monesti ensimmäinen keino itsellekin suhtautua asioihin. Jossain vaiheessa olisi ehkä hyvä kuitenkin pohtia, onko kaikista paras ratkaisu nähdä ympäristönsä kielteisyyden kautta.  

Hyvää lokakuun ensimmäistä juuri sinulle! Ja muista; vaikka lehdet jo putoavatkin, vielä ehdit hetken pysähtyä kauniiden puiden äärelle ihastelemaan syksyn väriloistoa. ♥