Haminan Valojen yössä nähtyä

Viime perjantain perusteella Valojen yö on edelleen tapahtuma, joka saa haminalaiset kaivautumaan koloistaan ja lähtemään viileään syysiltaan näkemään ja kokemaan asioita. Ja ihmisiä oli liikkeellä paljon! 

En ollut aikeissa tehdä tästä postausta, sillä illan kuvasaldona oli luokattoman huonolaatuisia puhelinräpsyjä. Mutta todennäköisesti innokkain lukijani eli siskoni esitti postaustoiveen, joten menköön. ;D Sentään Pelle Miljoona Unitedin esityksen ajaksi kaivoin ihan kamerankin esiin. 

Fillaripianisti

Haminan Teinisirkuksen tulishow oli kivaa katseltavaa. Vaikka mitä uusia välineitä on ilmestynyt sitten miun aikojen. Tuli on hieno elementti, ja lämmöllä muistelen meidän muutamia tulitreenejä. Puhaltaminen oli tietysti hauskinta, ja "nielemistäkin" pääsin pari kertaa kokeilemaan (vaikka ne eivät kylläkään mitään kovin terveellistä touhua ole). Ehkäpä vielä joskus palautan sirkuksen mukaan elämääni, jos tulee hyvä mahdollisuus.

Tulishown jälkeen olikin jo hyvä päästä vähän lämmittelemään, joten suuntaisimme siskoni ja äitimme kanssa Raati Cafe Kaneliin. Jono oli aika pitkä, mutta siitä huolimatta saimme vielä paikat sisältä. Suklaatuorejuustokakku oli hyvää, vaikkakin pala olisi saanut olla puolet pienempi... ;)  

Kahvilakäynnin jälkeen eksyimme vähän vahingossa Pormestarintalon pihalle, ja kannatti eksyäkin. Siellä oli todella hienoja teoksia nähtävillä, ja pihan keskellä seisova vanha tammi oli kerrassaan upea näky. 

Pyöriessämme Pormestarintalolla meiltä jäi vähän Pelle Miljoona Unitedin esityksestä näkemättä, mutta ehdimme nähdä kuitenkin noin puolet. Näin siinä hyvän tilaisuuden vähän kokeilla keikkakuvausta... 

Ja lopuksi vielä ilotulitus. Omasta mielestäni tämänvuotinen ilotulitus jäi ehkä vähän laimeaksi, mutta kyllähän se aina päättää illan hienosti joka tapauksessa. Toisin sanoen sen jälkeen tällaiset kalkkikset voivat lähteä kotiin nukkumaan, onhan kello jo sentään vähän yli kymmenen..! 

Siinäpä kaikki tällä erää, hyvää yötä kaikille! Tai "hyvää yötä, maailma, aamulla aurinko nousee taas" niin kuin Pelle Miljoona lauloi viimeiseksi, ja niinkuin minäkin yritin laulaa silloin vuonna 2009, jolloin olin mukana tähän asti ainoassa näytelmässäni (Haminan Rauha – 200 vuotta naisen elämästä). 

Ps. Jos kuvien laatu oli mitä oli, niin taisi olla nyt tekstinkin. Huomannee, että olen vähän väsynyt. Ehkä lähden nyt vaan nukkumaan. :D