Keräilijäluonne

Spektroliitti

Tsekkiläinen kirjeystäväni kysyi minulta vähän aikaa sitten, että keräilenkö mitään. Vanhan blogin puolella olen tainnutkin asiasta joskus kirjoitella, mutta en itsekään muista, että mitä ja koska, joten ajattelin vähän kirjoittaa aiheesta.

Ametisti

Lapsena olin kova keräilemään. Keräsin muun muassa tarroja, myös niitä Spice Girls -tikkareiden mukana tulevia, vaikken edes juuri kuunnellut kyseistä yhtyettä. Lisäksi keräsin tietenkin Pokemon-kortteja (ja tyhmyyksissäni lahjoitin ne lopulta pois), paljetteja, kirjepapereita sekä Gogo's -hahmoja. Kai muistatte vielä gogosit..? Lisäksi aina silloin tällöin ulkona ollessa mukaan tarttui jokin kaunis kivi, jonka väri tai muoto oli kiinnittänyt huomioni. Muistan vieläkin, kun löysin jostakin mummin ja ukin laatikosta kivan näköisiä kiviä, joita ihailin pitkään.

Rubiinifuksiitti

Tarroja ostan vieläkin askartelu- ja kirjeenkoristelukäyttöön, en siis oikeastaan keräile niitä tai muitakaan mainitsemiani asioita enää. Sen sijaan kerään kahden euron erikoiskolikoita (mammani auttaa kokoelman kasvattamisessa tarkistamalla aina omat kolikkonsa). Mutta yksi asia kiehtoo yhä edelleen: kivet. Jo aika pienenä tajusin, että maailmassa on vaikka minkälaisia kiviä, ja se tekeekin kivien ja kivikorujen keräilystä niin antoisaa, sillä kokoelma ei voi koskaan olla valmis. No eipä sillä, oma kokoelmani on vielä niin pieni, että en tiedä voiko siitä edes puhua kokoelmana. Ostan yleensä vain kiven pari kerrallaan, sillä ei tuntuisi kovinkaan merkitykselliseltä haalia kauheaa määrää kerralla.

Lumihiutaleobsidiaani

Miksi kerään kiviä? Ehkä siksi, että niissä näkyy luonnon monimuotoisuus ja historia mitä kauneimmalla tavalla. Kahden euron erikoiskolikoissa taas kiehtoo se, että koskaan en tiedä, milloin saan seuraavan kolikon kokoelmiin. Niitä en nimittäin varta vasten osta, vaan ne tulevat kun tulevat. Tällä viikolla juuri sain pitkästä aikaa minulle uuden Eino Leino -kolikon kaupan kassalta. Siinäpä yksi syy olla käyttämättä maksaessa pelkästään korttia!

Aragoniitti

Onneksi nämä minun keräilykohteeni ovat pieniä, enkä keräile esimerkiksi laukkuja tai kenkiä! Olen siinä mielessä eriskummallinen nainen, että minun on todella vaikea edes löytää kivoja laukkuja tai kenkiä. En juurikaan pidä nahka-/tekonahkalaukuista, ja kankaisien laukkujen tarjonta ei mielestäni ole kovin hyvää. Yleensä kun löydän laukun, käytän sen niin loppuun, että sitten on lopulta jo pakko ostaa uusi. Yksi ja sama laukku ei varmaankaan käy jokaiseen asuun, mutta minähän laitan käymään, kun muutakaan ei ole vaihtoehtona. ;) Kengissä on vähän sama juttu, paitsi että uusien kenkien löytäminen rikki menneiden tilalle on jopa vielä vaikeampaa kuin uuden laukun. Olisihan niitä nättejä kenkiä, mutta kun niiden pitäisi vielä olla hyvät jalassa. Kuinka kapealestisille nykyajan kengät oikein edes tehdään, kysynpähän vaan.

Keltainen kalsiitti
Atsuriitti

Hmm, tämä juttu taisi lähteä jo vähän sivuraiteille. Mutta muistin tässä vielä yhden keräilykohteen, nimittäin muumimukit. Niitä ei vielä ihan kovin montaa ole, mutta muutama kuitenkin. Minulla ei ole pakottavaa tarvetta saada joka ikistä mukia, mutta luulen tämä kokoelman kasvavan pikkuhiljaa vuosien varrella. Vielä kun olisi tilaa, mihin niitä laittaa..

Löytyykö sieltä muita keräilijöitä? Mitä keräätte?