Lokakuun helmiä

Lokakuussa tulin iloiseksi siitä, kun

  • näin vihreitä revontulia parvekkeeltamme käsin kajastavan mäen ja puiden takana. 
  • on ollut tähtikirkkaita öitä, ja olen voinut ennen nukkumaanmenoa käydä ihailemassa tähtitaivasta ja Otavaa kirpeässä syysilmassa. (Note to self: opettele tunnistamaan joku muukin tähtikuvio tänä talvena!)
  • maisema yhtenä aamuna muuttui kauttaaltaan vaaleanpunaiseksi.
  • pääsin keräämään suppilovahveroita Haminan metsiin. 
  • teimme Peten kanssa retken Repovedelle, eikä ollut kiire minnekään.
  • oli niin kaunis aurinkoinen sunnuntaipäivä, että koko ympäristö tuntui kimaltavan kultaisena.
  • olen taas aloittanut aamut kynttilän valossa – aikaisin ja ajoissa heräämisen hyviä puolia.
  • näin ystävääni ja kummipoikaani. ♥
  • pääsin yhtenä päivänä käymään mökillä Rääkkylässä. 
  • sain haravoida lehtiä niin töissä kuin mökillä.
  • sain pitää kaksi päivää syyslomaa.
  • kävin yhden ystävän kanssa kahvilla, ja useampi tunti vain vierähti huomaamatta. 
  • tein tämän hienon soittolistan, jonka myötä muistin kaikki vanhat (lapsuudenkin oudot) suosikit.
  • voitin yhdestä arvonnasta mielenkiintoisen kirjan ja labradoriittikorvakorut (mikä muistutti siitä, että korvien noin 15 vuotta sitten umpeutuneet reiät ovat edelleen uusimatta..).
  • varasin bussilippuja ystävien luokse ensi kuulle. Toista heistä en ole nähnyt varmaan yli vuoteen! 
  • varasin itselleni lipun Johanna Kurkelan ja Johanna Iivanaisen yhteisen Gemini-kiertueen keikalle Porvooseen! Odotan taianomaista tunnelmaa..♥

Paljon mukavia asioita on siis ollut ja odotettavissa. Kun keskittyy hyvään, on haastavat ja väsyttävät hetket paremmin kestettävissä. Valoa on juuri niin paljon, kuin sitä haluaa nähdä...