Löytämisen ilo

Ensimmäinen löytämäni nano-kokoinen kätkö!

Olen kirjoittanut geokätköilystä aiemminkin, mutten vielä kertaakaan tässä blogissa. Syynä on se, etten vielä tänä vuonna ollut etsinyt yhtään kätköä, ennen viime viikkoa. Lähdimme ystäväni kanssa pienelle retkelle tarkoituksena etsiä tietyistä kunnista kustakin yksi kätkö. Kätköt löytyivät aika pian kaikki, ainoastaan yksi kätkö tuotti niin paljon päänvaivaa, että luovutimme etsinnät. 

Harrastan monia asioita mieluusti yksin, mutta kätköily on ehdottomasti hauskempaa seurassa. Välillä vähän turhankin hauskaa, kun ei meinaa pokka pitää muita kanssakulkijoita harhauttaessa. Kamera on hyvä harhautusväline – kunhan vain on kuvaavinaan niin nykypäivänä kukaan ei ajattele, että jotain salamyhkäistä olisi meneillään. Siinäpä muuten myös kätköilyn ja Pokémon Go:n ero: pokémoneja voi etsiä ihan vapaasti, mutta kätköjen olinpaikkojen kuuluu pysyä salassa. Itse en ole päässyt valitettavasti kyseistä peliä Lumiallani pelaamaan, mutta kuulemani ja lukemani perusteella olen huomaavinani joitakin yhtäläisyyksiäkin. Molemmissa harrastuksissa etsitään asioita, päädytään sellaisiin paikkoihin, joissa ei ole tullut ennen käytyä, liikutaan ja tavataan kanssaharrastajia. Tosin kätköillessä ei aina voi olla varma, että toinen henkilö on myös kätköilijä, joten pokémonit taitavat sosiaalistaa ihmisiä enemmän..! Niin ja sitten on tietysti vielä se löytämisen riemu, kun joskus pitkäänkin etsitty kohde löytyy.

Kun ajelimme pitkin kyläteitä, päädyimme myös tällaiselle asekätkennän muistomerkille. 

Erään kätkön luona lenteli perhosia ja erittäin kauniita metallinhohtoisia korentoja. Ja oli siellä myös aika pelottavan kokoinen hämähäkki halailemassa jäniksen papanaa, siitäkin olisi kuva mutta enpä taida nyt laittaa sitä tähän.

Palatakseni vielä pokémoneihin, olen lukenut, että jotkut vanhemmat pelin pelaajat ovat saaneet nälvimistä osakseen. Mielestäni se on aika kummallista, ihan kuin olisi olemassa jokin ikä, jolloin ei enää saa tehdä jotakin. Jostain syystä en ole kuullut kätköilijöiden saaneen samanlaista ilkuntaa osakseen, vaikka meitä on ihan kaiken ikäisiä. Onko sillä nyt niin paljon eroa, jahtaako hassuja virtuaalihahmoja vai erikokoisia purkkeja, joissa on paperinpala sisällä? Minusta ei.

Jos kiinnostuit geokätköilystä, tältä sivulta pääset alkuun!

PS. Perustin tänään myös blogille omat facebook-sivut, juttujani pääsee jatkossa helposti seuraamaan myös sitä kautta. :)