Luettua: Melkein geisha – hurmaava ja hullu Japani

Edellinen lukemani kirja kertoi Islannista, ja nyt lähdettiinkin ihan toiselle puolelle maailmaa: Japaniin. Minna Eväsoja on japanilaisen estetiikan dosentti, joka on käynyt 1990-luvun alussa japanilaisen teekoulun. Hän on viettänyt maassa aikaa useita kertoja muutenkin, ja näiden kokemusten pohjalta syntyi kirja Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani.

Kirja ei ole niinkään kronologinen teos, vaan kokoelma erilaisia pieniä hetkiä, huomioita ja sattumuksia maan ja etenkin Kioton arjesta, kulttuurista ja tavoista. Kaikista tarinoista ei käy ilmi, mihin ne ajallisesti sijoittuvat, ja se vähän häiritsi omaa lukukokemustani. Jäin miettimään, onko asia ollut näin joskus silloin 90-luvun alussa, vai kuuluuko se myös nykyhetkeen. Tätä lukuunottamatta kirja oli oikein kiinnostavaa ja viihdyttävää luettavaa. 

Jos islantilaisten kulttuuri ja ajatusmaailma saivat minut silloin tällöin pyörittelemään silmiäni, japanilaiset laittavat vielä huomattavasti paremmaksi. Tässä joitakin Eväsojan tekemiä huomioita, jotka jäivät erityisesti mieleeni:

  • Aviopuolisot eivät ole rakastavaisia ja he eivät vietä keskenään yhteistä aikaa. Mies hankkii elannon, mutta vaimo hallitsee raha-asioita.
  • Flunssa ei ole riittävä syy kotiin jäämiseksi, mutta influenssaa ja ripulitautia sairastavia kartetaan senkin edestä. Lääkkeet saa mukaan sairaalasta, sillä oikeita apteekkeja ei ole. Sairauksista ei puhuta.
  • Tohveleiden käyttöön on tarkat säännöt, ja melkein joka huoneelle on omat tohvelinsa.
  • Kalligrafiakurssilla Eväsoja harjoitteli kuusi kuukautta kotitehtävänä pelkästään numeroa 1, ja vieläkään se ei ollut täydellinen.
  • Numero 4 on pahasta ja tuottaa huonoa onnea. (Mahtoikohan syntymäpäiväni 4.4 olla syynä lupaavasti alkaneen kirjekaveruuden kuihtumiseen yhden japanilaisen kanssa, mene ja tiedä.. :D)
  • Japanilaisessa ravintolassa vettä ei välttämättä saa edes pyydettäessä.
  • Jos avioliitto on järjestetty, sulhas- ja morsiankandidaattien esittely perheille hoituu kätevästi välimiehen (vanhempi nainen) ja avioliittoportfolion avulla.

Edellisessä postauksessani, joka kertoi unelmista, haaveilin kirsikankukkien näkemisestä Japanissa. Tämän kirjan luettuani ymmärrän, että olisi ehkä hyvä vähän paremminkin perehtyä maan kulttuuriin, jotta osaisin edes jotenkin käyttäytyä siellä..! ;)