Metsän parantava vaikutus

Mitä antaisinkaan juuri nyt siitä, että voisin olla näissä upeissa, sammalen peittämissä maisemissa. Puut näyttävät ehkä vähän karuilta, mutta silti tuo pieni metsäalue on suosikkikohtiani Repovedellä. Virkistävän metsän sijaan olen nyt koneeni ääressä, sillä ajattelin viimein kirjoittaa jo Yugen-postauksessani mainitsemastani kirjasta. Shinrin-yoku: japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet on metsälääketieteeseen erikoistuneen tohtori Qing Lin kirjoittama, tutkimuksiin perustuva teos metsien vaikutuksesta ihmisen terveyteen. 

Li painottaa, ettei metsäkylvyllä tarkoiteta liikuntaharjoitusta tai patikointiretkeä metsässä, vaan luonnossa oleskelua ja siihen yhteyden luomista kaikin aistein. Haistellen, maistellen, katsellen, kuunnellen ja tuntien. Hänen mukaansa ei ole ihme, että metsäkylpy kehittyi juuri Japanissa, sillä ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa on vastaavia metsiä. Jee, Suomi mainittu! Ilmankos Japani maana onkin itseäni aina kiehtonut, siellä on selvästi sielunsiskoja- ja veljiä. 

"Shintolaisuus ja buddhalaisuus ovat Japanin merkittävimmät uskonnot, ja niissä molemmissa metsää pidetään taivaan valtakuntana. – – Shintolaisuudessa henget eivät ole metsästä erillään, vaan kuuluvat siihen. Henget asuvat puissa, kivissä, tuulen henkäyksessä, purossa, vesiputouksessa." (Qing Li)

Tiedätkö, mitä on teknostressi? Termi on kehitetty jo vuonna 1984, ja se tarkoittaa uuteen teknologiaan liittyvää epätervettä käyttäytymistä. Me nykyihmiset, minäkin, vietämme suuren osan päivästämme tuijotellen erilaisia ruutuja, vieläpä sisätiloissa. Ja uskallan väittää, että monet meistä ovat myös kärsineet jostakin teknostressin mahdollisesta aiheuttajasta, kuten pakonomaisesta puhelimen vilkuilusta, jatkuvasta päivitysten jakamisesta ja tunteesta, että olisi oltava koko ajan tavoitettavissa ja yhteydessä muihin ihmisiin. Valitettavasti voin tunnistaa itseni ajoittain noista asioista. Miten sitä lapsena pärjäsikään, kun oli pelkkä lankapuhelin! Nykyään tulee jopa välillä syyllinen olo siitä, kun tietää toisen henkilön nähneen, että hänen viestinsä on luettu, mutten heti vastaakaan siihen. Tuntuu siltä, että pitäisi. 

Lin mukaan "teknostressi aiheuttaa ahdistusta, päänsärkyä, masennusta, henkistä väsymystä, silmä- ja niskarasitusta, unettomuutta, turhautumista, ärtyneisyyttä ja maltin menettämistä". Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan stressi on tämän vuosituhannen terveysepidemia. Voisiko luonnossa oleskelu olla yksi vastaus stressimme helpottamiseksi? Kyllä vain, sillä tutkimusten mukaan metsäkylpy voi muun muassa vähentää verenpainetta, parantaa aineenvaihduntaa ja sydämen ja verenkierron toimintaa, alentaa verensokeria, helpottaa masennusta, parantaa keskittymiskykyä, lisätä energiaa, tehostaa vastustuskykyä ja lisätä kehon luonnollisia tappajasoluja. Nämä tappajasolut ovat valkosolutyyppejä, jotka käyvät epätoivottujen solujen, kuten virusten tai kasvainsolujen, kimppuun tuhoamalla niitä.  Jopa kerran kuussa metsässä käyminen parin tunnin ajan voi kirjan mukaan ylläpitää tappajasolujen tehokasta toimintaa. 

Miksi metsä vaikuttaa meihin näin? Kun mietin, mikä itseäni metsässä rauhoittaa, on se hiljaisuuden ja puhtaamman ja hapekkaan ilman lisäksi tuoksu. Havumetsän tuoksu lämpimänä kesäpäivänä on painunut mieleeni jo lapsuudesta. Eipä siis ihme, että juuri tuoksulla on oikeastikin positiivisia vaikutuksia terveyteemme, ja havupuut tuottavat niitä ilmaan todella paljon. Kasvien luonnolliset öljyt, fytonsidit, ovat myös osa kasvien itsensä puolustusjärjestelmää. Tässä puhutaan siis tuttavallisemmin eteerisistä öljyistä, ja tämä luonnon tarjoama aromaterapia on yksi metsäkylvyn tärkeimmistä osa-alueista. 

Voisin kirjoittaa tästä kirjasta ja muistakin metsäkylvyn elementeistä kuin tuoksusta vaikka kuinka paljon, mutta en halua kuitenkaan alkaa koko kirjaa referoimaan. Siksi kannustankin sinua lukemaan kirjan itse, sillä se sisältää monia tutkimustuloksia lyhyesti ja selkeästi esiteltynä, ja myös subjektiivisempia kokemuksia. Lisäksi kirja on helppolukuinen ja kaunis upeine kuvineen. 

Seuraavan kerran, kun menen metsään, yritän unohtaa puhelimen ja kameran kotiin tai vähintään laukkuun. Kuuntelen, mitä linnut ja tuuli juttelevat, ja kuinka maa rapisee kenkien alla. Katselen luonnon valmistautumista talveen, sitä, kun lehdet yksitellen leijailevat alas puista ja maisema muuttaa muotoaan. Tunnen puun kaarnan ja maan käsieni kautta. Ehkä löydän sienen tai pari kerättäväksi. Pysähdyn, suljen silmät ja hengitän. Tunnen, mutta myös tiedän, että kaikki nuo tekevät hyvää itselleni.

Sitä odotellessa tipautan kotona diffuuseriini tipan sekä mäntyä, että kuusta, ehkä myös sypressiä, ja kuvittelen olevani metsässä. 

Ps. Moni on kuullut hanamista eli kukkien katselusta, mutta tiesitkö, että on olemassa myös tsukimi, eli kuun katselu? Sitä vietetään syksyisin. Jos olisi varaa, lähtisin Japaniin just nyt! No, onneksi kuu näkyy täälläkin. Tänään heti herätessäni, aamulla puoli viideltä, katselin hetken täysikuuta parvekkeellamme, samalla kun viileä syysilma karkoitti unihiekat silmistä. ♥