Mielekkään tekemisen merkitys omalle jaksamiselle

Heräsin viime lauantaina ja katsoin kelloa, joka näytti 6.10. Unisena luulin, että on työaamu, ja iski kauhea paniikki, että nyt en ehdi töihin ajoissa. Meni hetki ennen kuin tajusin, että olikin viikonloppu. Työasiat jäävät välillä pyörimään päähän vapaa-ajallakin, ja kahden päivän viikonloppuvapaa on monesti vähän riittämätön aika palautua. Luulen, että neljän päivän työviikko olisi itselleni kaikista ideaalein ratkaisu. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten olen iloinen siitä, että tiedän viikonloppujen olevan aina vapaat. 

Me ihmiset eroamme varmasti paljon siinä, kuinka paljon kestämme kuormitusta. Itse kuormitun aika herkästi, ja viimeistään työpäivän jälkeen väsymys iskee. Olen kuitenkin huomannut, että vaikka olisin lähtökohtaisesti hyvinkin väsynyt, oloa piristää kummasti itselle mieluisa tekeminen. Ajatus tähän postausaiheeseenkin tuli itse asiassa juuri äsken, kun käsittelin näitä kuvia (ja lightroomkin jaksoi pelittää ihan hyvin, kerrankin!). Nämä kuvat ovat jo kolmen viikon takaa, ja mielessä on ollut, että ne pitäisi saada tehtyä, mutten sitten vain ole jaksanut. Nyt kun kävin niitä tekemään, piristyin selvästi! Elin samalla vähän kuin uudestaan tuon hiljaisen, kauniin sumuisen aamun. Rakastan sumua, se tekee monesta kohteesta paljon kuvauksellisemman näköisen. 

Sama juttu kävi viime viikolla, kun menin ensimmäistä kertaa venäjän tunnille. Ehdin olla töiden jälkeen puoli tuntia kotona eli palautumisaikaa ei juuri ollut. Tunnilla ollessani nuupahtanut olemukseni koki kuitenkin ryhtiliikkeen. Pakkokin oli ryhdistäytyä, jos meinasi pysyä perässä muutaman ensimmäisen kirjaimen opettelussa. Olen aina tykännyt kielten opiskelusta, ja oli kiva aloittaa jotain ihan uutta ja omaa ihan omaksi iloksi. Uskon, että uuden oppiminen tuo innostumisen kautta energiaa oloon ja eloon muutenkin.  

Tälle syksylle on todennäköisesti tulossa vähän muitakin uusia juttuja, ja on kiva hieman haastaa itseään. Olen sellainen, että jumitun helposti tuttuun ja turvalliseen. Ehkä työasiatkin unohtuvat vapaa-ajalla paremmin, kun on muutakin ajateltavaa. Lisäksi ajattelen, että kun voin hyvin vapaalla, jaksan työssäkin paremmin. Eli vaikka väsyttäisi, ei mielestäni kannata kokonaan unohtaa niitä omia kivoja juttuja, joista saa lisää virtaa. Toki joskus on pakko vaan huilata ja olla tekemättä mitään, ja se on ihan ok, omat rajansa on hyvä tietää ja muistaa.

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus nähdä kahta ystävää Helsingissä, ja odotan sitä jo innolla! Siitä onkin aikaa, kun olemme viimeksi tällä porukalla kunnolla nähneet. En tosin tiedä, miten jaksan valvoa niin myöhään kuin oletan meidän valvovan, mutta kenties saan jonkinlaisen energiapiikin. Sillä mikä olisikaan parempaa tekemistä, kuin maailmanparannus ja tanssiminen ystävien kesken. ;) 

Mutta nyt unimaailma kutsuu. Hyvää yötä, jos satut tämän vielä tänään lukemaan! ♥