Miksi etsiä kirjeystävä?

Joku saattaa vielä muistaa lehtien ja teksti-tv:n kirjeenvaihtoilmoitukset ja kauniit kirjeenvaihtosetit, joita sai melkein kaupasta kuin kaupasta – ja vielä aika edullisesti. Toista se on nykyään, kun papereita saa etsiä pitkin kaupunkia tai nettiä, jos haluaa jotain muutakin kuin pinkan valkoista A4:sta tai lasten papereita, joissa kirjoitustilaa on postimerkin verran. Olen kirjoittanut kirjeenvaihdosta varmasti jo aiempaan blogiin, mutta koska en tuonut sieltä sisältöä mukanani tänne, ajattelin vielä täälläkin kirjoittaa aiheesta.

Ensimmäiset kirjekaverini löysin 9-vuotiaana teksti-tv:n ja Lemmikki-lehden kautta. Myöhemmin ala-asteella opettajan välityksellä sain ensikosketuksen myös englanninkieliseen kirjeenvaihtoon muutaman kirjeen verran, kunnes kirjeitä ei enää ulkomailta kuulunut. 10 vuoden jälkeen löysin facebookin yksityisviesteistä viestin henkilöltä, jonka nimi kuulosti tutulta. Italialainen nuori mies oli siivonnut huonettaan, löytänyt kirjeeni ja päättänyt yrittää löytää minut facen välityksellä. Oli mukava kuulla, ettei yhteydenpidon loppumisen syynä ollut tylsät kirjeeni, vaan hänen kielitaitonsa puute.

Myös swappailun kautta löysin uusia kirjekavereita. Muistaako kukaan enää swappailua? Se tarkoittaa erilaisten kiertovihkojen lähettelyä ja täyttämistä. En tiedä yhtään, harrastaako sitä vielä joku. Hauskaa se oli kuitenkin. Joskus yläasteella swappailukaverit alkoivat vähetä, ja samoin kirjekaverit, kunnes lopulta jäljelle jäi vain pari. Ja näiden kahden kanssa olen edelleenkin jossakin muodossa tekemisissä.

Kului vuosia siten, että postiluukusta kolahti lähinnä laskuja ja mainoksia, satunnaisia postcrossing-kortteja lukuunottamatta. Kunnes kolmisen vuotta sitten päädyin selailemaan Postcrossingin foorumin kirjekaveri-ilmoituksia. Ajattelin ensin, ettei englantini ole täydellistä joten en viitsi kenenkään ilmoitukseen vastata. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton epävarmuudesta ja hyvä niin, sillä en ollut muistanutkaan, kuinka kivaa tämä "harrastus" olikaan.

Tämän ehkä hieman pitkäksi venähtäneen alustuksen myötä itse aiheeseen, eli siihen, miksi kirjeystävän (niin ulkomaalaisen kuin suomalaisenkin) hankkiminen kannattaa:

  1. Jos kirjoitat englanniksi (tai jollakin muulla kielellä), kielitaitosi paranee huomaamatta.
  2. Itsekriittisyys oman kielitaidon riittävyydestä vähenee.
  3. Et odota postin tuloa laskujen pelossa, vaan ilolla ja jännityksellä.
  4. Pääset tutustumaan uusiin kulttuureihin.
  5. Pääset käyttämään luovuuttasi, jos haluat koristella kirjeitä tai kuoria.
  6. Lyhyiden ja nopeiden viestien aikakautena on kiva lukea välillä jotain ajatuksella kirjoitettua ja istahtaa itsekin alas kirjoittamaan.
  7. Jos olet samanlainen kuin minä eli kirjoitat paremmin kuin puhut, kirjekaveruus voi olla hyvin antoisaa.
  8. Ennen kaikkea pääset rakentamaan ystävyyssuhteita, jotka voivat kestää vuosia tai läpi elämän.
  9. Viestit katoavat uusien tieltä, mutta kirjeen voi aina lukea uudestaan.
  10. No onhan siinä nyt vaan ihanaa nostalgiaa!

Siinä tulikin aika kattavasti hyviä puolia esille, mutta rehellisyyden nimissä ajattelin listata vielä vähän huonojakin puolia. Ensinnäkin, postimerkkien hinnat tuntuvat nousevan joka vuosi, eli kirjeen lähettäminen alkaa olla jo aika arvokasta. Eli kovin montaa kirjettä vuodessa tai ainakaan kuukaudessa ei yhdelle henkilölle viitsi lähettää, jolloin vastaaminen kestää. Lisäksi välillä mietin, olisiko ekologisesti kestävämpää kirjoitella vain netin välityksellä, kun paperia ei tarvitsisi "tuhlata" ja kirjeitä kuljettaa maailman ääriin. Kolmanneksi, niinkuin muissakin ihmissuhteissa välillä käy, joskus tiet erkanevat joko pikkuhiljaa tai yhtäkkiä, tai sitten jutut eivät vaan muuten käy hyvin yksiin.

Tärkeitä asioita nuokin, mutta onneksi hyviä puolia on kuitenkin enemmän. Jos kiinnostuit ja haluaisit kokeilla kuinka kynä pysyy kädessä, suosittelen lämpimästi tuonne mainitsemalleni foorumille kirjautumista. Ainakin oman kokemukseni mukaan ihmiset ovat siellä oikealla asialla, eikä niin sanottuja häirikköviestejä tule, toisin kuin monilla muilla sivustoilla. Olen myös nähnyt siellä ilmoituksia ihan kaiken ikäisiltä, eli niitä hetken seuraamalla ja selaamalla saatat hyvinkin löytää itsellesi sopivan ystävän.