Piirakkatalkoot mummin kanssa

Onkohan mitään parempaa, kuin itse tehty karjalanpiirakka? No ehkä karjalanpiirakka munavoilla.. ;) Olimme mummin kanssa sopineet, että tekisimme joskus taas niitä yhdessä. Edellisestä kerrasta olikin kulunut jo vuosia aikaa, joten nyt viikonloppuna oli jo aikakin tehdä uudestaan. 

Kuulemma silloin aikoinaan Pohjois-Karjalassa oli ihme, jos ei lauantaisin ollut piirakoita pöydässä. Mummi itse sai piirakoiden pyörittelyyn oppia anoppinsa äidiltä Annalta, ja aika monet piirakat hän onkin sen jälkeen elämässään tehnyt.

Ajatella, miten yksinkertaisista aineksista saakin aikaan jotain niin hyvää! Kaikissa ohjeissa ei vehnäjauhoja ole ollenkaan, mutta mummi on sitä yleensä laittanut taikinaan, jotta siihen saadaan vähän sitkoa. Taikinasta kannattaa tehdä aika napakka, eikä leivontavaiheessakaan jauhoja voi oikein säästellä.

Piirakoita itsessään ei kovin kauaa tee, varsinkaan jos kotoa sattuu löytymään pastakone, jolla saa kuoret helposti tehtyä. Taikina veivataan läpi ensin vähän leveämmällä asetuksella ja sitten toisinpäin ohuemmalla, jolloin kuoresta tulee pyöreä. Mutta jos ei halua mennä helpolla, niin perinteisellä pulikallakin homma hoituu. Toisilta ehkä vähän jouhevammin kuin toisilta, itse kaipaisin kieltämättä vähän enemmän harjoitusta. Ei nimittäin ihan vielä päivä paista pohjista läpi (pyöreästä muodosta puhumattakaan..), toisin kuin isoisomummolla kuulemani mukaan. 

Rypytystaidoissakin olisi vielä parantamisen varaa, mutta kyllä ne jo kyseisiksi piirakoiksi mielestäni tunnistaa. Vaikka pystynkin alemmasta kuvasta sanomaan, että mitkä noista ovat minun tekemiäni.. 

Sain lainaksi asiaankuuluvan essun – kyllä näilläkin taidoilla jo muutama martta-piste varmaan irtoaisi? 

Meinasi käydä perinteiset eli melkein unohdin ottaa lopputuloksista kuvia, kun oli niin kiire maistamaan. Mutta jos olisin vähän kauemmin odotellut, niin ei olisi ollut enää mitään kuvattavaakaan. En nimittäin ole tässä perheessä ainut, jolle piirakat maistuu...