•28•

Täytän tänään 28 vuotta. Tai oikeastaan huomenna, sillä kirjoitan tätä jo tiistaina. Vielä ei ole ikäkriisiä näkynyt, vaikka kyllähän sitä nuorempana ajatteli, että tähän ikään mennessä olisi ehtinyt jo paljon enemmänkin tehdä ja kokea. Haluan kuitenkin ajatella, että kaikki asiat tapahtuvat aikanaan, sitten kun on sopiva hetki. 

Mietin vähän, että mitä fiksua tai vähemmän fiksua kirjoittaisin tähän postaukseen. Monia sellaisia synttäripostauksia olen nähnyt, joissa kerrotaan saman verran elämästä ymmärrettyjä asioita, kuin ikävuosia on. Nyt ei ehkä aika riitä niin monen kohdan keksimiseen, mutta muutamaan kuitenkin. Alla siis asioita, joita olen tähän mennessä oivaltanut. (Voit sitten siskoni taas siteerata näitä, kun olen itse unohtanut, mitä olen kirjoittanut.)

Muista sisäinen lapsesi 

Jos jotain, niin kyvyn leikkiä en soisi unohtuvan koskaan. Jos tekee mieli tehdä lumienkeleitä, tai seisoa päällä keskellä metsää, teen niin. Jos tekee mieli hyppiä kivillä, hypin. Saatan jäädä ihastelemaan mittarimadon liikkeitä tai piirtää hiekkaan, koska se on hauskaa. Katson muumeja tai Disneyn klassikkoja, jos haluan. Lapsille myös tässä hetkessä on usein kaikki –ei tarvitse murehtia mennyttä tai tulevaa. 

Tee asioita niiden itsensä vuoksi

Tämän kohdan voisi melkein liittää edelliseen. Jos et oikein tiedä, mistä pidät, muistele, mistä tykkäsit lapsena. Mitä teit, vaikka ei ollut pakko? Sieltä löytyy varmasti inspiraation siemen. Tottakai on hyödyllistä ja suotavaa tehdä myös hyödyllisiä asioita, mutta kaiken tekemisen ei tarvitse sellaista olla.

Anna joskus ystäväsi stailata sinut

Alakoulun ensimmäisten luokkien jälkeen käytin mekkoa tai hametta seuraavan kerran ehkä ripille päästessä, sitten yhdeksännen luokan kevätjuhlassa, ja sitä samaa hametta ehkä kerran pari lukioikäisenä. Tunsin oloni aina vähän oudoksi. Wanhojen tansseissa ja ylioppilasjuhlassa käytin kylläkin mekkoa. Meillä oli ystäväni kanssa tapana käydä joskus vaateostoksilla yhdessä, ja oma tyylini oli aikalailla hukassa. Annoinkin hänen joskus valita vaatteita sovitettavakseni, ja mekkoihmisenä ystäväni löysi aina mekkoja. En tiedä, olisinko ilman häntä tajunnut, että mekot todellakin ovat oma juttuni..! Olisipa tänä vuonna paljon mekkokelejä... 

Jos elämä potkii päähän, mene luontoon. Ja mene silloinkin, kun kaikki on hyvin.

Kerroinkin aiemmin, että muutama vuosi sitten minulla oli vähän rankkaa. Sain kuitenkin paljon iloa luonnon tarkkailusta ja havaintojen valokuvaamisesta. Kuvasin silloin vähän huonolaatuisella superzoomkameralla etenkin lähiluonnon lintuja. Lokkien, varisten, tiaisten, varpusten, sorsien ynnä muiden touhut saivat väkisinkin hymyn huulille. Myös metsä on aina ollut tärkeä, siellä mieli ja kehokin rauhoittuvat ihan konkreettisesti, ja aika pysähtyy. 

Osta silloin tällöin itsellesi kukkia, tai mene yksin elokuviin. 

On joitakin asioita, jotka on tehtävä itse, jos haluaa niiden toteutuvan. Minulle tällainen on kukkien hankkiminen kotiin. Joskus niitä olisi kiva saadakin, mutta ei kai kaikkea voi vaatia. Minulle ei myöskään tuota ongelmaa mennä yksin elokuviin tai muihin tapahtumiin, jotka eivät muita kiinnosta. Mielummin vietän aikaa yksin hyvällä omalla tunnolla kuin pohtien, että tuota toista ei kiinnosta yhtään olla täällä, oli kyse sitten kenestä tahansa. 

Kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa.

Jos elämä menee pelkäksi suorittamiseksi, kannattaa vähän hellittää otetta ja jättää tilaa sattumanvaraisuuksille ja spontaaniudelle. Uskallan väittää, ettemme ole tulleet tänne kärsimään. Elämästä saa ihan luvan kanssa nauttia. Jos kukaan ei ole antanut sinulle lupaa siihen aiemmin, niin minä annan nyt, ihan kanssakulkijan pätevillä valtuuksilla. 

Muista myös nauraa, ja rakastaa. 

Silloin elämä näyttäytyy kauniina.