Vähempi parempi

Sattumaa tai ei, juuri kun pääsin edellisessä postauksessa sanomasta, että minulla menee tällä hetkellä elämässäni ihan mukavasti, tulin taas kipeäksi. Se tuntui ikään kuin muistutukselta siitä, että on eräs osa-alue, jonka suhteen olisi parantamisen varaa: vastustuskyky. Työympäristöni on sellainen, jossa heikko vastustuskyky muistuttelee itsestään epäsäännöllisen säännöllisesti, minulla ihan liian usein. Välillä alkaa huumori loppua, kun jatkuvasti on hengitystiet tukossa jostain suunnasta. Nyt olen nukkunut taas neljä yötä vasemmalla kyljellä, jotta happi kulkee rohisematta, ja herännyt joka yö melko tarkalleen ainakin kolmelta yskimään. 

Nyt taitaa olla viimein aika ottaa vastuu omasta terveydestä. Siksi ajattelinkin olla ennakkoluuloton erilaisia asioita kohtaan ja kokeilla, mistä olisi itselleni hyötyä. Ihan näin alkajaisiksi olen alkanut pikkuhiljaa vähentää muun muassa lisätyn valkoisen sokerin ja maitotuotteiden käyttöä (maitoa sellaisenaan en ole vuosiin juurikaan tosin edes juonut). Ihan ehdoton en halua olla (esimerkiksi juhlat ym., runebergin tortut ja laskiaispulla!), sillä mielestäni siitä tulee vähän sellaista suorittamisen makua. Töihin en myöskään aio alkaa viedä omia eväitä, sillä se vain lisäisi stressiä, mikä ei myöskään ole vastustuskyvylle suotavaa. Olen myös jo vähän lueskellut, mitä esimerkiksi kiinalainen lääketiede kertoo aiheesta. Siinä on mielestäni monia asioita, joita voisi tarkastella ja ottaa huomioon etenkin ruokavalion osalta, mutta asia vaatinee vielä hieman lisää perehtymistä.

Karsimisintoni on viime päivinä ulottunut jälleen myös vaatekaapin puolelle. Niin ahdistavalta kuin se kuulostaakin, pari kassia lähtee taas kierrätykseen ja kirpparitavaroihin. Turhaksi jääneestä tavarasta luopuminen ei itsessään ahdista vaan se, että miten sitä onkin päässyt kertymään niin paljon. No, jotkut vaatteista olivat vuosia vanhoja eivätkä enää vastanneet tyyliäni (onko minulla sellaista? Hmm..), mutta silti. Minimalistia minusta ei taitaisi saada, mutta joskus tämä tavaramäärä vain alkaa ahdistaa. Siitä olen kirjoittanut ennenkin. Ongelmani taitaa olla liika kiintyminen. Mitä tehdä vaikka abihupparille, sirkusfestaripaidoille ja harrastusseurojen paidoille, joita en ole käyttänyt vuosiin ja tuskin käytänkään? Sitä en ole vielä päättänyt. Jos luovun niistä, luovunko myös muistoista? En tietenkään, mutta tällaisia tulee pohdittua. Jossakin, varmaankin KonMarissa, sanottiin, että tärkeät muistot säilyvät kyllä ilman niistä muistuttavia esineitäkin. 

Samaan syssyyn järjestelin myös epämääräisen kasan "tärkeitä papereita" järjestykseen kansioon. Tuntui, että ajatuksetkin olivat sen jälkeen paremmassa järjestyksessä. 

Ja karsiminen on itseasiassa jatkunut täällä digitaalimaailmassakin. Instagramissa lopetin joidenkin tilien seuraamisen, ja poistuin useimpien nettikauppojen sähköpostilistoilta. Näin säästän jatkossa myös aikaa ja vaivaa, ja todennäköisesti myös rahaa, kun "ohittamattomat tarjoukset" eivät pompsahda joka puolella näköpiiriini. 

Tämän vuoden teemanahan minulla oli lyhyesti "voi hyvin". Näköjään tällä hetkellä se tarkoittaa sitä, että vähemmän on enemmän.