Uusi elämys, Repovesi ❤️

Oli sunnuntaiaamu, aurinko paistoi ja kello löi yhdeksän. Olin odottanut tätä päivää jo kolme pitkää viikkoa. Pakkasin lenkkarit, vaelluskengät, simmarit, lämmintä vaatetta ja starttasin kohti Repoveden kansallispuistoa. Matkaan mulla oli kunnia saada, kukas muukaan kuin oma äiti. Tulossa oli siis liikunnantäyteinen sunnuntai. Olimme äidin kanssa innoissamme tästä reissusta, koska luvassa oli maastopyöräilyä Repoveden maastossa, melontaa Sarkaveden maisemissa ja yöpyminen Linkkumyllyn läheisyydessä Rantala-mökissä. Itse en ollut koskaan käynyt Repovedellä, joten senkin vuoksi odotin innolla millainen paikka kyseessä. Hassua kylläkin, vaikka paikka sijaitsee niinkin lähellä. Meiltä Anttolassa Linkkumyllyn majoitukseen ajoi vain vajaan tunnin. Repovesihän on iso paikka, joten mietimme tarkkaan mihin majoitumme, josta olisi helppo lähteä kokeilemaan melontaa ja maastopyöräilyä. Päädyimme sitten Linkkumyllyn majoitukseen.

Nappasin äidin kyytiin ja matkamme alkoi. Perille löydettiin helposti, ja saatiin auto parkkiin. Ennen kuin autosta ulos päästiin, tuli vastaan Linkkumyllyn omistaja Ari. Oli mukavaa, kun meidät otettiin heti lämpimästi vastaan, eikä tarvinnut miettiä että mitä, missä, milloin. Ari oli erittäin lämminhenkinen ja mukava "isäntä". Kaikki oli meille siellä valmiina, joten niinpä päätimme lähteä maastopyöräilemään heti, koska olimme perillä jo aamulla klo 11.00 ja mökki vapautui klo 12 jälkeen. Mikäpä olikaan paras tapa aloittaa sunnuntai kuin maastopyöräily. Matkaan saimme kartan, että emme varmasti eksyisi.. tosin se oli hyvinkin mahdollista, kun kyseessä oli minä ja äiti.. suuntavaisto tasan nolla :D.

Kartta matkaan & menoksi.
Linkkumyllyn kahvilan edestä lähdössä pyöräilemään..

Maastopyörät oli aivan huippuluokkaa! Säädöt saatiin kohdilleen ja päästiin lähtemään. Naurattaa vieläkin, kun taisin jo alkuvaiheessa eksyä "kartalta", mutta hyvin pyörä rullasi silti eteenpäin :D. Mahdollisuus meillä oli myös oppaaseen, mutta kovasti väitin "me kyllä pärjätään".. :D . Ehdimme polkea muutaman kilometrin, kun vastaan pyöräili Harri. Harri oli opas, joka tuli kysymään meiltä onko kaikki ok ja hän voisi mielellään polkaista meidän kanssa alkumatkan ja kysäisi mihin olimme suuntaamassa. Niinpä Harri lähti meidän seuraamme kohti Pitkäjärven laavua.. (Olin siis todella onnellinen Harrista, koska pyöräily sujui sitten leikiten ,kun ei tarvinnut parin sadan metrin välein pysähtyä karttaa tuijottamaan :D ). Harri tunsi pyöräilyreitit kuin omat taskunsa, joten homma sujui leikiten. 

Kuusi kilometriä oli takana ja saavuimme Pitkäjärven laavulle. Repusta löytyi eväät ja matkajuomat ja sopivasti laavulla oli muitakin, joten tuletkin oli valmiina. Hetken vietimme aikaa laavulla nauttien luonnosta ja hiljaisuudesta, se nimittäin oli sitä mitä olimme äidin kanssa molemmat kaivanneet pitkän työviikon jälkeen.

Pitkäjärven laavu.
Perus nuotiomakkarat maistui!:)
 
Pitkäjärven laavun rantamaisemat..

Matkaa jatkettiin! Poikkesimme hieman matkareitiltämme, koska kuulimme, että lähellä oli  pienen pieni varsa laitumella. Se oli super söpö!

Reitin varrelta.

Yritimme arvioida matkamme pituutta ja heitimmekin arvioksi loppuvaiheessa 20 km. Loppumatka sujui suhteellisen hyvin ja matkaan meillä meni kaikkinensa noin 2,5 - 3h. Ei tuntunut yhtään niin pitkälle.

Saavuttiin takaisin Linkkumyllylle ja Ari katsoi pyöristämme ajetun matkan määrän ja kilometrejä tuli 26,5km! Oli aivan mahtava fiilis! Puhuimmekin, että tätä tulisi tehdä useammin.

Lopussa oli hymy herkässä :)

Päiväkahville mentiin Linkkumyllyn kahvilaan, jossa Leila iloisena meidät vastaanotti. Leila kertoi historiaa hieman ja turistiin niitä näitä. Kahvila oli todella kauniisti sisustettu, oli paljon pientä yksityiskohtaa kahvikupeista kahvilusikkoihin ja seinää koristi läjä vanhoja kirjoja. Tuli heti sellainen olo, että olisi astunut ns. toiseen aikakauteen.. pois kiireisestä arjesta.

Linkkumyllyn kahvila oli auki, joten heti pääsimme "kahvipöytään" herkkujen äärelle :)
Ihana kahvihetki Linkkumyllyssä maistui pitkän pyörälenkin jälkeen, nam! :P

 

Kahvit nautittuamme pääsimme purkamaan tavarat Rantala-nimiseen mökkiin. Rantala oli viihtyisä ja kodikas mökki Sarkajärven rannalla. Mökistä löytyi pieni tupa, makuuhuone ja saunatilat.

 
Makuuhuone & sauna

 

Tavarat saatiin Rantalaan purettua,  laitoimme lämpimästi päälle ja päätimme lähteä suoraan melomaan. Äitini ei ollut koskaan melonut, joten jännityksellä odotin tätä melontaretkeä :D. Oli hieman tuulista ja aaltoakin pukkasi, mutta päätimme silti lähteä kokeilemaan. Alkuunhan homma hieman takkuili, kumpi meloo ja mistä meloo, mutta sitten se alkoi sujua..

Sarkajärvi
Parit kuvat piti nappasta,nimittäin äiti pääsi kanoottiin kerta yrittämällä :D! Monet naurut tältä melontareissulta saatiin, mutta siitä eikai sen enempää..olihan kyseessä äiti ja tytär ;).

 

Välillä tuossa melontareitin varrella mietittiin, että kuinkakohan moni rannalta katsoi meidän toimintaa... sen verran hauskaa se meistäkin oli :D. Tuuli oli suhteellisen kovaa, joten ihan helpolla ei päästy..mutta rantaan selvittiin...

Päivä alkoi kääntyä iltaan, ja muistimme kun omistaja Leila mainitsi Linkkumyllyssä olevasta Teemu Sirkkalan luontovalokuvanäyttelystä. Valokuvanäyttely sijaitsi talon pihapiirissä. Aikaa meillä vielä hyvin oli, joten päätimme lähteä katsomaan. Teemu Sirkkalan ottamat kuvat olivat kyllä todella upeita! Tässä muutamia otoksia niistä.

Valokuvanäyttely on kesän auki 10.6-27.7.2016. Suosittelen käydä katsomassa!

Tämä kuva oli ehdoton suosikkini!
Teemu Sirkkalan luontovalokuvanäyttely.

Luontovalokuvanäyttely oli laitettu tilaan, jossa järjestetään myös erinlaisia tilaisuuksia. Näyttely jatkui alakertaan, jossa esillä oli Samael Koveron tekemä HAUKI ON KALA-teos. Siinä riitti ihmeteltävää..

Samael Kovero HAUKI ON KALA-teos

 

HAUKI ON KALA -teos oli asetettu lasipöydän yläpuolelle ja alapuolella virtasi puro. Se oli todella kaunis kokonaisuus.  Alhaalla oli myös ikkunat, josta avautui kauniit näkymät pihapiiriin.

Päivä alkoi olla päätöksessä.. paljon mahtui yhteen päivään ja vielä olisi ollut vaikka mitä mielekästä tekemistä. Päätimmekin, että menemme kesällä uudestaan ja lähdemme kokeilemaan patikointia ja olemme pidennetyn vkonlopun. Niin upeat maisemat ja puitteet olivat, että ei sieltä olisi halunnut pois lähteä.

Repovedellä oli ihana viettää aikaa, äidin kanssa. Saatiin sitä niin sanottua laatuaikaa, jota tuntuu nykyään olevan aivan liian vähän kiireiden vuoksi. Suosittelen lämpimästi jokaista käymään tuolla, ottamaan hieman aikaa ja nauttimaan tälläisistä hetkistä. Me toteuttettiin tää, ja nautittiin jokahetkestä.

Arvokkaita äiti-tytär hetkiä.

 

Sunnuntain auringonlasku. Henkeäsalpaavan kaunis!

Repovedeltä löytyy mielettömästi tekemistä koko perheelle!

* Melontaa

* Pitkiä patikointi retkiä

*Maastopyöräilyä

*Lapsille metsäleikkipuisto

Netistä poimittua:  "Mustalamminvuoren näkötornista näkee kirkkaalla säällä melkein koko Repoveden alueen yli. Katajavuorelle kiivetään kuin taivaaseen: portaita pitkin lähes pystysuoraa jyrkännettä vasten. Hienoja näköaloja voit ihastella myös Tolosenvuorelta ja Tervajärven rantakallioilta."

"Ainutkertaisen elämyksen tarjoaa myös Lapinsalmen ylitys pitkin 10 metrin korkeudessa hiljaa huojuvaa riippusiltaa."

Nämä jäi vielä kokematta, mutta ne käydäänkin sitten myöhemmin kesällä. Käy tutustumassa Repoveteen täällä:

www.mantyharju-repovesi.com
www.luontoon.fi/repovesi

Ihanaa viikonloppua lukijat! :)

 

-Nina