Arjen huminaa

Heissan jälleen,
On ollut hieman hetkinen tämä viimeiset pari viikkoa ja niin tulee olemaan vielä pari viikkoa lisää. Hyvinvointi vinkki: Meditoin melkein päivittäin, tällöin kaiken keskellä pysyy oma keskittyminen kasassa. Tässä ystäväni ja opettajani meditaatio video; Marika Borg Rakastavan ystävällisyyden meditaatio

Kuten aikaisemmin olen maininnut meillä kotona remontoidaan roimasti keittiötä ja sitä sun tätä. Juuri ennen kuin viime viikonlopuksi lähdin Lappeenrantaan levitinkin leivinuuniin rappausta ja hormeihin myös. Nyt odotellaan että rappaukset kuivuu (enää pari päivää) jolloin saamme lämmittää jälleen kodin sydäntä. Nyt on ollut kohtuu viileää sisällä +12asteista. :D Täydelline ajoitus tälle prokkikselle, tai sitten ei. Mutta välillä sitä todella rapatessa roiskuu ja joskun projektit kestää kauemmin kuin odottaa ja asiat ei todellakaan aina mene niin kuin ne suunnittelee. Mutta silti se elämä on elettävä vaikka se ei välttämättä juuri ole mitä sillä hetkellä sitä aattelisi sen olevan. Jos haluat auttaa meitä remontissamme, käy äänestämässä ikkunoitamme pihla ikkuna kilpailussa. (Kiitos etukäteen!)

Olemme ihmiset, tai ainakin minä olen, sellaisia että haluamme että asiat menee kuten haluamme. Haluamme tietää että kaikki menee niin kuin suunnittelemme. Petymme / Ahdistumme jos suunnitelmaan tulee kupru. Niin isoista pieniin asioihin. Mutta mitäpä jos se kupru olisikin hyvä juttu. Jos se kupru herättäisi arvostusta johonkin asiaan enemmän? Minä taatustin arvostan tällä hetkellä lämmintä kotia ja toimivaa keittiötä. Voitte vain arvata kuinka paljon, varsinkaan kun ne eivät ole minun todellisuuttani. Voitte kuvitella kuinka oli ihana mennä perjantaina Hotelli Lappeeseen lämpimään jossa sain nukuttua todella hyvin. Sinne menemme jälleen kahden viikon päästä. 

Mutta siinäkin on yksi sudenkuoppa, kunpa olisi niin tai näin sen sijaan että on nyt juuri tämänkailtainen tilanne. Tulin viikonloppuna kipeäksi ja olin maanantai illan kuumeisena kotona ja tiistain nukuin melkein koko päivän ja siirryin katselemaan pitkästä aikaa makuupussissa hyviä sarjojani. Olin nenään asti peittojen ja vällyjen alla, eikä paleltanut. JA siitä tämä idea tulikin, mitenkä jos se meneekin niin että sen sijaan että odotellaan sitä mahtavaa auvoista tulevaisuutta niin keskityttäisiin näihin meidän arkisiin iloihin ja ei niin ihaniin asioihin. 

Tämä jos mikä on nostattanut arvostustani rakasta miestäni kohtaan, minä lennän milloin Lappeenrantaan kouluun kuin Nuorkauppakamarin Johtajuusakatemiaan tulevana viikonloppuna Kouvolaan ja taas seuraavana viikonloppuna Lappeenrantaan. Se ymmärryksen määrä ja kannustuksen määrä. Muistanko aina arvostaa moista? En valitettavasti, mutta teenkö parhaani muistaakseni? Varmasti!

Huomasin samalla viime viikonloppuna tämän saman ominaisuuden opinnoissa, kun oli sellainen opinto jakso josta en nyt hihkunut innoissani. Kaipasin että pääsen suoraan asiaan, niihin asioihin mistä olen intohimoisesti kiinnostunut ns. kermat kakun päältä. Tajusin samalla että kaikella on järjestyksensä, joskus sitä vain haluaisi herkutella vain herkkuja eikä ottaa sitä kokonaisuutta huomioon. Tässä taas yksi plussa Saimaan AMK:lle että kun antaa jostain asiasta palautetta, niin asia otetaan heti huomioon ja aletaan asiaa järjestämään. Mutta tämä muistutti eräästä keittiö keskustelusta jonka sain erään AMK opettajan kanssa nauttia. Hän antoi palautetta että opiskelijat vain lähtevät reissuille ja pyytävät kaikki muistiinanot ja läksyt mahdollisimman helpoksi sen sijaan että osallistuisi tunneille ja tekisi töitä opintojensa eteen. Samalla hän nosti myös toisen pointin, kuuluuko kaiken olla helppoa? Jos jokin asia on vaikeaa niin tietää että sitä pitää opetella. 

Huomasin aloittaessani nämä opinnot että aloin suorittamaan niitä enkä opiskelemaan niitä itseäni varten vaan jotain tai jotakuta muuta varten. Ja tajusin, että hei, nämä oivallukset ovat vain minun itseni kehittämiseksi ei opettajien iloksi tms. Sain itseni kiinni vanhasta kaavasta mitä olen toistanut ja pysähdyin sen äärelle. Mitähän minä todella haluan.. 

Olen oppinut elämässäni että on upeaa kun uskaltaa kysyä kysymyksiä ilman että niihin on vastausta. Antaen kysymyksen herättää sisällä pientä/suurta myllerrystä ja antautuen seikkailuun vastauksen etsimiseksi. Mitäpä jotain mielettömän mahtavaa tapahtuisi huomenna elämässäsi? Mitä se voisi olla? Tätä minä tavoittelen huomenna, etsin ilolla kauneutta ympäriltäni vaikka yksi lumihiutale kerrallaan..

Toivon sinulle mielettömän upeaa päivää sinne päin!

-Saija

ps. Jos mietit opiskelija majoitusta niin kannattaa soittaa Lappeeseen ja varata huone sieltä. Muista mainita että olet opiskelija Skinnarilassa. Meidät opiskelijat otetaan avosylin vastaan. :)