Kaikki ei aina mene putkeen, mutta ehkäpä se on silloin Parasta juuri niin?

Viime viikko on herättänyt monia tunteita, nostattanut esiin pohdintoja ja ajatuksia siitä minkälaista elämää haluaa elää. Miten haluaa että se oma kupla näyttäytyy missä elän. Oli jotenkin todella koskettavaa viettää itsenäisyyspäivää ja samalla kuitenkin elämä jatkuu niin aina elämä jatkuu. 

Oletko koskaan huomannut että joskus kun elämä "tökkii" vastaan? Eli asiat ei mene niin kuin olit suunnitellut, ja se harmittaa. Kun harmitus hälvenee niin oletko huomannut että tavallaan asiat silti on mennyt paremmin kuin olisit voinutkaan suunnitella? Kutsun tätä antautumiseksi, kun asiat ei mene todellakaan kuin haluan (tätä kyllä tapahtuu :D ) niin jossain vaiheessa muistan, että Okei. Vedänpäs henkeä ja annapas asian mennä ihan omalla painollaan. Ja sitten, Aina, tapahtuu jotain jännää. Jotain parempaa ilmenee esille, mitä en olisikaan osannut ajatella. Jokun asia peruuntuu niin jotain aivan ihanaa ilmentyy. Jokin tillanne menee ikävästi niins itten jossain kohtaa se "oikenee" paremmaksi. Muutokset ovat välillä sellaisia mitä on vaikea sietää. Ja tavallaan pikku hiljaa alan sisäitämään, ja hetkittäin sen jopa muistankin, että välillä kun asiat hajoo käsiin niin mitä jos ne loksahtaisikin paikalleen. 

Niin kuin ihan oikeasti. Mitä jos muutos ei olisikaan niin paha. Vaan enemmänkin mahdollisuus? Ja siis nyt en puhu kukkahattu tätimäisesti vaan ihan rehellisenä mahdollisuutena? Mitä jos ihan oikeasti me luomme välillä vähän nurinkurisesti asioitamme ja sitten joskus elämä muuntaa suuntaamme. Mutta siinä vaiheessa ainoa asia mihin me voimme vaikuttaa on asenteemme. Valitettavasti. Tällöin nouseekin esiin se että valitanko jostain epäonnistuneesta asiasta vai otanko sen mahdollisuudesta? Ja voidaanko me oikeasti itseasissa edes epäonnistumaan? 

Mitä jos Sinä oletkin ihmeellinen, mitä jos elämämme ihan sellaisenaan kuin on olisikin Ihmeellistä? Olen viime aikoina muistanut kirjoittaa kiitollisuuden päiväkirjaa jossa muistan kiittää niistä "itsestään selvistä asioista" elämässäni. Ja olen huomannut kuinka oloni kohenee ja tulee hyvä olo. Uskon että tämä johtuu siitä että arvostan omaa elämääni enemmän. Muistan kuinka hyvin minulla menee. Muistan että elämän jokainen hetki on mahdollisuus ja valinta on minulla. Mitä valitsen? Valitanko jostain tilanteesta vai siirränkö huomioni johonkin mikä toimii paremmin? Kun olen viisas ja läsnä, niin muistan siirtää fokukseni siihen mikä toimii. Saan silloin voimaa ja olen avoinna elämän mahdollisuuksille. Mille sinä voisit olla elämässäsi avoin? 

Näin vuoden lopun lähestyessä, minulla on tapana tehdä tästä vuodesta koontia. Mitä olen oppinut, mitä osaan nyt versus viime vuonna, mikä on mennyt todella hyvin ja missä voin kehittää itseäni vielä lisää? Tavallaan tälläinen välitilinpäätös antaa armollisuutta ja arvostusta elämää kohtaan. Näin itse olen kokenut. Mikä tänä vuonna on ollut sinulle tärkeää? Mitä sinä olet oivaltanut tästä vuodesta? Voiko siitä ammentaa jotain viisautta ensi vuodelle? 

Aivan mahtavaa viikkoa kaikille! 

Oivallista opiskelija arkea sinne päin!

-Saija