Pitikö sitä opiskellakin?

Tuli ensimmäinen koulu päivän aika. Oli jännittävää ketä kaikkia koulukavereita tulee olemaankaan? Löysin hengenheimolaiseni heti kättelyssä. ( tulette kuulemaan heistä vielä. :) ) Tuntui epätodelliselta istua auditoriassa ja kuunnella tervetuloa puhetta pääopettajilta. Tästä siirryimme kakku kahveille kun meidät haluttiin toivottaa lämpimästi tervetulleeksi. Päivän puheista jäi vahvasti se tunne että te olette jo alanne ammattilaisia muistakaa jakaa osaamistanne ryhmällenne. Oli ihan eri maailma kuin omissa AMK opinnoissani. Se arvotuksen ja kunnioituksen määrä, mitä me saimme (saamme edelleen) osaksemme jätti sanattomaksi. 

Ja sitten se iski, todellisuus. :D Tehtävät, kotiläksyt ja ryhmätyöt. Eikö tätä opiskelua tehtykään vaan sillä tavoin että tullaan Saimaalla käymässä ja palataan tyytyväisenä kotiin. :D Tämän sanottuani täytyy myöntää että opintokokonaisuudet vaikuttavat todella mielenkiintoiselta, erityisesti Johtajuus muuttuvassa ympäristössä, paljon pohdittavaa ja ihan uusia ajatuksia johtajuudesta.

Olen varsinainen addikti itseni kehittämisessä, siksi olen myös nuorkauppakamarissa. Olen kehittynyt esiintyjänä, kouluttajana ja projektien vetämisessä oman kamarini kautta. On jännä nähdä mitä voin tuoda opinnoistani oman kamarini kehittämiseen yhtälailla oman johtajuuteni kehittämiseen konkretiassa. Minut valittiin ensi vuoden kamarimme luotsaajaksi, puheenjohtaja 2018. 

Tiedän että alut on aina jännittäviä ja sen myötä on sellainen hassu pilvilinna jossa tosiaan luulee että tämähän menee tällä tavoin vasemmalla lonkalla. Kunnes todellisuus herättää. Onneksi tosiaan on mahti porukka tänä vuonna meillä kasassa. Eipä ainakaan tule tylsää. Kyllä tehtävä määrä hieman hirvitti kun syksyn opintojen sisältö aukeni, mutta totesin kantapään kautta että kun tehtävät aikatauluttaa mahdollisimman pian aloitettavaksi ja tekee ne alta pois, niin olokin on mukava, toisin kuin DL menee ohi kuin paraskin juna asemalta.  

Oivallis Opiskelija-arkea sinnepäin!