Se aika kuukaudesta..

Minulla on käynyt hyvä tuuri, kuten aiemmin mainitsin löysin heti ensimmäisillä opin ahjon päivien aikaan hengenheimolaiset jonka kanssa on upea jakaa tätä matkaa opiskellessa Saimaan AMK:ssa. Juuri viestittelin kun huomen aamulla lähdetään ajelemaan Järvenpäästä kohti Lappeenrantaa kimppakyydillä. 

Meillä on siis erittäin moniammatillinen ryhmä noin muutenkin, meillä on fysioterapeutteja, sairaanhoitajia, sosionomeja, ensihoitajat ja terveydenhoitajat. Siinä voi sanoa että on asiassa kuin asiassa monta näkökulmaa ja rikastuttaa oppimista ihan uudella tavalla mikä ei tullut alkuun mieleenkään. Mutta takaisin tähän ryhmä rämään, porukkamme saa m inulle aina hymyn huulille ja odotan innolla mitä kaikkea Törrönen lohkaisee, Vilpponen nauraa ja Hannula jatkaa letkautuksella juttua nauraessani kippurassa. Välillä oikeasti pitää keventää jotta pystyy sisäitämään oppimaansa paremmin. Muuten olemme hyvin kuivakkaa porukkaa, Not!

Hyvänä esimerkkinä tästä oli eräs siirtymä opinahjon jälkeen eräänä perjantaina hotelliin jossa matkalla totesin että on se selvä että opintojen aikana meille kehittyy hillittömän vatsalihakset tällä naurun määrällä mitä tästä porukasta syntyy. Johon Vilpponen kommentoi ettei valitettavasti hälle vielä niitä ole syntynyt vaikka hän niin nauraakin kovasti päivittäin. Vastustin ideaa, vahvasti, "Se nyt on vain niin että olet nauranut väärin, pitää ottaa ne syvät vatsalihakset käyttöön eli nauraa enemmän". Törrönen höysti "Se on kun pitää käynnistää se sisäinen vibraattori niin johan alkaa tärinä hoitaa lihakset käyttöön". Nauru raikui autossa korvia huumaavasti. 

Väitän että tämä pari vuotta tulee menemään sellaisella vauhdilla ihan vain jo senkin johdolla että niin upeat matkakumppanit osana tätä prosessia. Uskon vahvasti omasta jo tähän mennessä olevasta kokemuksesta että saan sellaista tietoa mitä en olisi uskonut saavanikaan. Tämä vahvista niin Suomi 100v teema lausetta kuin ihan arkista elämää: Yhdessä olemme enemmän!

Ihanan jännittävän kutkuttava fiilis on jälleen täällä, mitähän huomenna onkaan meidän päämme menoksi opettajat keksineet?

Oivallista Opiskelija-arkea sinnepäin!