Uusi vuosi - Uudet kujeet...

Vai miten se menikään? Tuliko tehtyä uuden vuoden lupauksia? Kyllä se itsellä meni enemmän sellaisen tilinpäätöksen muodossa. Vuoden päättyminen on aina sellainen aika minulla joka tekee olotilan pohtivaksi. Olenko tehnyt niitä asioita mitä olin aikonut 2017 tehdäkin? Olenko ollut enemmän läsnä? Viime syksyn huomaan menneen hieman tietyssä huumassa. Tosiaan mieheni kanssa hankimme ensi kotimme ja aloimme remontoimaan kotia. Remontti venyi ja edelleen on aktiivisena. Tämä remontti opetti todella paljon itsestäni, olin päässäni määritellyt että tähän menee tämä aika ja sitten taas arki palautuu normaaliksi. Todellisuus oli se että remontti jatkui niin arki muotoitui tästä. Töihin, remonttia, koulutehtäviä, nuorkauppakamari toimintaa/ tehtiäviä (luottamustoimia) ja muita koulutuksia. Eli liikaa kaikkea ja liian vähän todellisia arki asioita, kuten ruoan laittoa. (Opettelin tykkäämään mikrosta jälleen monen vuoden tauon jälkeen :D ) 

Mutta kaikkein tärkeimpänä huomasin, kun arki oli hyvin täyteläistä (ehkäpä oikea sana) niin ainoa mikä piti järjen päässä oli selkä motto. Yksi asia kerrallaan. ->  Muista Hengittää. Pysähdy niin usein kuin pystyt, vaikkapa minuutiksi. (Olen siis persoonana tehokas, joka menee överiksi tälläisissä tilanteissa.) Ja ole itsellesi armollinen.

Se mitä tässä hässäkässä kävi, oli että unohdin olla kiitollinen että minun lapsuuden unelmani toteutui. Meillä on oma koti jota pääsemme muokkaamaan unelmiemme kodiksi. Minulla on mahdollisuus opiskella, saan tilaa & tukea siihen kotoa. Saan harrastaa lempiharrastustani, Nuorkauppakamari toimintaa. Minulla on vapaus valita. 

Välillä on todella hyvä pysähtyä ja miettiäasioita myös toiselta kantilta. On virkistävää saada uusi näkökulma asiaan joka vie energiaa. Tavallaan saa myös perspektiiviä koko vuoteen. Mitä kaikkea on tapahtunut ja kuinka paljon ollaan saatu aikaan tai Wau miten onkin kaikki järjestynyt mitä ei osannut itse edes tammikuussa 2017 ajatella.

Samalla mietin tällä hetkellä meneviä opintojani. Juuri nyt on vielä pari kurssia viime vuodelta ja kohta alkaa uudet kevään ammattiopinnot. Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää että tutkimusmenetelmät ei ole oma vahvuus, eikä sellainen intohimo. Ne ovat olleet enemmän sellaista jota on yrittänyt sisäistää tavalla tai toisella. Mutta eilen perjantaina saimme Niina Nurkan ja Tuija Nummelan kehittämismenetelmistä, olin hereillä ja läsnä tunnilla. Tuli todella hyvä fiilis tunneista kun sisäisti ja ymmärsi asiaa ihan toisella tavalla. 

Samalla myös olen miettinyt mitä tässä opintojen aikana parhaiten on saanut. Ja tähän mennessä oivalluksia omasta kehittäjä luonteesta mutta kaikkein eniten olen saanut kohtalo tovereita. Varsinkin kun tulen Keski-Uudenmaalta Lappeenrantaan niin tässä hotelli asumisen yhteydessä saa jakaa elämää muiden kohtalotovereiden kanssa. Saa nauraa vedet silmissä hyvän ruoan äärellä. Kuinka paljon se helpottaa kun saa tuntea omien haasteiden olevan samankaltaisia ja samalla saada sitä yhteistä voimaa nauraa niille. Myös se mahdollisuus oivaltaa  elämän jakamisesta. Sain eilen illallakin nauraa ääneni käheäksi. Kiitos niistä!

Elämää ei suoriteta vaan sitä eletään. Ja niitä muistutuksia saa aina sieltä täältä, ja juuri jakamisen kautta saa perspektiiviä omaan elämään ja oivalluksia. Täytyy myöntää että se yhteinen jakaminen ja erilaiset taustat (koulutukset) luo syvemmän oppimisen mahdolliseksi. Alussa täytyy myöntää että kaipasin enemmän Sosiaali-alan esimerkkejä monien terveysesimerkkien lisäksi. (Annoin palautetta ja määrä nousi esimerkeissä) On se mielenkiintoista huomata eri perspektiivit eri ammatti alojen välillä, laajentaa omaa ammatillista näkökulmaa & ihmisyydessä. 

 

Mitä sinä haluat omalle vuodellesi? Mikä tuo elämääsi iloa? Onko jotain mitä kaipaat lisää ja mitä haluat vähentää? Minkä näköistä elämää haluat elää 2018? Toivon meille kaikille mielettömän upeaa, rohkeaa ja rempseän hauskaa vuotta 2018!

Oivallista arkea sinne päin!

<3 

Saija