Äkkilähtö Porvooseen

Mun äidin ja Ellen oli eilen maanantaina tarkoitus lähteä kahdestaan reissunpäälle, mutta koska sää oli melko kämäinen, päätettiinkin lähteä kolmestaan käymään Porvoossa (nyt kun kotimaanmatkailun makuun on päästy). Varasin siis viimehetken liput Onnibussiin, ja klo 12 startattiin linja-autoasemalta kohti Porvoota.  

Elle käyttäytyi linja-autossa kuin enkeli, katseli maisemia ja osan matkasta selaili youtube-videoita mun puhelimesta. Hän muisti jokaisen vähänkin isomman auton kohdalla huoahtaa ihastuneesti, ja osoitti kaikki vastaantulevat linja-autot meille. 

Perille saavuimme yhden jälkeen, ja kävelimme suoraan vanhaan kaupunkiin. Halusin kuvata Elleä nupukivikaduilla, kapeilla kujilla talojen välissä ja kauniinväristen puutalojen edessä. Mulla oli käytännön syistä vaan yksi linssi mukana, eikä se soveltunut yhtään potrettikuvaukseen, mutta näillä mennään nyt...

Kahvi- ja teehuone Helmi on ihan pakollinen pysäkki Porvoossa käydessä, ja siellä pitää aina syödä porkkanakakkua (joka on TAIVAALLISTA). Elle nirsoili suolaisen piirakan kanssa, kun naaman edessä komeili korkea kakkupala. Käytin kaikki ässät hihoista, jotta sain taaperon syömään edes vähän jotain suolaista, ja otin loppujenlopuksi sellaisen asenteen, että kunhan syö jotain, olkoonkin se sitten kakkua. Kun nyt kerta oltiin reissussa.  

Helmeä vastapäätä oli vierailumme toinen ennalta suunniteltu kohde, satumainen lelukauppa Riimikko. Elle oli kuin taivaassa juoksennellessaan hyllyltä toiselle ja katsoessaan jokaikistä lelua ja postikorttia, joita kaupasta löytyi.  

Mukaan tarttui kolme eläinaiheista postikorttia, sekä mäyräaiheinen iso paperinukkejuliste, kaikki seinälle kehyksiin. Löysin myös kankaisen viiriköynnöksen, jonka jokaisen viirin alakulmassa oli pieni tiuku.  

Jos Elle oli Riimikossa kuin taivaassa, oli minun henkilökohtainen suosikkini Welmansin koti- ja keittiöliike. Rakastan (jo ehkä vähän trendin aallonharjalta pudonneita) Bruka designin tekstiastioita, ja vaikka mulla oli jo kaksi pientä dippikuppia kannossa kassalle päin, päädyinkin bambuntuoksuiseen kynttilään kodinhoitohuonetta varten. Ostin myös yllätykseksi äidilleni pienen kompostisangon, jota hän ihasteli jo näyteikkunassa, muttei raaskinut kuitenkaan ostaa. 

Kotka-bussi lähti linja-autoasemalta viittä vaille neljä, ja kävimme vielä kuluttamassa aikaa aseman vastapäätä olevassa ostoskeskuksessa, lähinnä Sokoksella ja M&S:llä. Löysin tosi hyvän sävyisen NYX:in huulipunan, ja äiti osti alesta Vagabondin kengät. Elle nukkui pienet unet shoppaillessamme, ja heräsi kun astuimme bussiin. Kotimatka meni joutuisasti, ja ihan yhtä helposti Ellen osalta kuin aiemminkin. 

Porvoo on jokakesäinen kohde, joko koko perheen voimin tai kahdestaan Markon kanssa, sillä ravintoloita ja hotelleja on joka kulmassa. Kamera lauloi ja lompakko tyhjeni, mutta it was all worth it! <3