Dieetin 1. päivä: Lähtöpaino ja miksi-taas-näin?

Aloitin tänään PT:ni Casmiran kanssa räätälöidyn dieettini. Tai ruokavalioni, joka näin suomeksi kuulostaa paljon mukavammalta. Tässäkin lepää sellainen ristiriita, että englannista suoraan käännettynä diet-sana tarkoittaa nimenomaan ruokavaliota, eikä niinkään laihdutuskuuria. Näin minäkin sen haluan ajatella. 

Olen ollut miljoonalla dieetillä. Olen aloittanut sata miljoonaa kuntokuuria ja lanseerannut vähintään miljardi erilaista laihtumis/kiinteytymis/elämäntapamuutosprojektia, ja aina on sitten tullut se kohtalokas "jokin", jonka takia olen heittänyt hanskat tiskiin. Edellisen PT:n kanssa saavutetun menestyksekkään kunnonkohotuksen ja ahkeran salillakäymisen katkaisi kahden viikon flunssa, jonka aikana en pystynyt ajattelemaan mitään muuta, kuin kuinka mahtavaa olisi päästä salille. Kun sitten tervehdyttyäni menin sinne salille, niin kaikki maistui puulta, painot tuntuivat liian isoilta ja kuntokin tuntui romahtaneen alkutekijöihinsä. Jo niin hienosti rutiiniksi muuttunut treenaus tyssäsi siihen.

Noh, seuraavan kerran kun taas päätin kääntää elämäni kelkan terveellisempään suuntaan, rattaisiini heitettiin maailman ihanin ja rakkain kapula. Yhdeksän kuukautta myöhemmin Elle syntyi. En tehnyt YHTIKÄS MITÄÄN raskausaikana, enkä oikeastaan siis vuoteen synnytyksen jälkeenkään. 

Miksi siis nyt? 

Mua väsyttää jatkuvasti. Nukun väsymyksestä huolimatta huonosti. Mun polviin on alkanut sattua aamuisin kun nousen ylös, ja kun satunnaisesti kun kyykistyn. Näytän aika kamalalta. Mun peruskunto on lähes nollissa. Mun hormonitoimintakin kaipaisi tujauksen testosteronia. Jo yhden näistä syistä tulisi olla tarpeeksi painava, jotta asialle rupeaisi tekemään jotain. 

Nyt siis aloitan tänään virallisesti Cassun mulle laatiman ruokavalion, jossa mennään näin aluksi 1600-1700 kcal:n päiväsaannilla. Olen myös ekat kaksi viikkoa ilman minkäänlaisia herkkuja, ja olenkin jo reilun viikon verran vähennellyt karkkien, sipsien, roskaruuan ja muiden epäterveellisten sapuskojen syöntiä lähes nollaan tätä kahden viikon rypistystä ajatellen. 

Mun lähtöpaino oli tänä aamuna 79,3kg. Se on hiljakseen noussut sieltä synnytyksen jälkeisestä laihuustilasta (painoin niinä tosi hurjina syömättömyyden ja jatkuvan imetyksen aikoina vähimmillään 74kg) takaisin pisteeseen, jossa olin kun tulin raskaaksi, ja siitä pikkuisen yli. Mun ruusuinen käsitys oli, että painon suunnan olisi pitänyt olla alaspäin ekana vauvavuotena, mutta miten se voisi olla mahdollista kun ei treenaa ja syö epäterveellisesti? Oli myös typerää ajatella, että nyt äitinä olisi niin kiireinen, ettei kerkiä itse syömään huolehtiessaan perheensä hyvinvoinnista. Eihän yhden lapsen kanssa ole edes kiire! 

Ennen raskautta mun hormonitoiminta oli ihan sekaisin. Kuukautiset olivat poikkeuksetta todella todella kivuliaat, naama kukki ihan koko ajan, olin äksy ja rasva kertyi tiukasti keskivartaloon. Odotusaika teki minulle ihmeitä, ja vihdoin tunsin oloni oikeasti aikuiseksi naiseksi, sillä finnit hävisivät, olin seesteisempi kuin ikinä, ja nyt imetyksen lopettamisen jälkeenkään tilanne ei ole huonontunut tai palannut entiselleen. Minä TODELLA toivon, että tasoittunut hormonitoiminta edesauttaa myös kiinteytymistä ja painonpudotusta tällä kertaa. 

Mun PT:llä Casmiralla on myös täällä Starboxissa mahtava blogi Next level, jossa hän kertoo elämästään ja työstään. Käykää ihmeessä lukaisemassa <3 Tämä ei ole muuten sitten mitenkään sponssattu juttu, vaan minulle oli tärkeää "joutua" maksamaan Cassun palveluista normaali pyyntihinta. Se jos mikä motivoi!

ps. Olen tätä postausta kirjoittaessani joutunut käymään kolme (3) kertaa vessassa. Ei helvata tätä vedenjuontia!