Dieetin päivä 14: En aio antaa periksi!

Kuten arvelinkin, suurin ongelmani tämän kahden viikon aikana ei ollut ylensyönti tai herkuttomuudesta lipsuminen (jos yhtä pientä pommac-lasillista Pandora-tapahtumassa ei lasketa, olen pysytellyt nollatoleranssilla), vaan syömättömyys. Vapaapäivinä ruuanlaitossa ei ole ongelmaa, mutta olen edelleen auttamattoman laiska preppaamaan työpäiviä varten tarpeeksi terveellistä ja ruokavalionmukaista evästä. Jos minulla siis on vaihtoehtoina puuttuvien eväiden korvaaminen epäsopivalla/epäterveellisellä ruualla, tai kokonaan syömättä jättäminen, olen valinnut syömättömyyden. Sehän ei ole kyllä yhtään sen parempi vaihtoehto! 

Aamiainen: kalkkunamunakas ja luonnonjugua mansikoilla

Elppa tartutti muhun lisäksi vielä flunssan, ja yhdeksän tunnin työpäivät väsyttävät zombin tasolle. Kahden viikon armottoman herkkulakon ja terveellisesti (liian vähäisesti siis, omaa tyhmyyttäni) syömisen jälkeen paino on tällä hetkellä 77,4kg (mitattu tänään aamiaisen jälkeen yöpuku päällä). Tahti on mun kärsimättömään makuun melko hidas, jonka luulen johtuvan säästöliekille menneestä kehosta, joka kynsin hampain nyt pitää kiinni rasvoistaan, kun luulee minun nääntyvän nälkään. 

Markon tekemä lounas: Kasviksia, katkarapuja ja kananmunaa, sekä taaperon jäljiltä töhnäinen pöytä

Tärkeintä on nyt siis yrittää raivokkaasti pitää kiinni asetetuista kalorimääristä, ja noudattaa Cassun ohjeita tarkemmin. Odotan myös innolla mun ekaa herkkupäivää, jota olen suunnitellut ja strategisoinut sotilaallisella tarkkuudella. Olen päättänyt, etten aio vetää kahta kiloa karkkia tai sipsipussia lärviin ja voida seuraavana päivänä totaalisen huonosti, vaan aion panostaa johonkin kunnon kastikkeeseen ja juustoihin ja ehkä jälkiruokaleivokseen tai jäätelöön. Ja ehkä einesmaksalaatikkoon! 

Päivällistä: marinoimaton koipi-reisi soija-sitruuna-yrtti-valkosipuli-marinadissa. Paistoaika n. 1h, valelin viilleltyjä kanoja irronneella nesteellä paiston aikana. Tulos = taivaallinen!

Puuro vaihdettiin ekan viikon jälkeen pois aamiaiselta, sillä en vaan saanut sitä syötyä. Tahma puistatti parin lusikallisen jälkeen niin paljon, että olin sitten mieluummin syömättä kokonaan, kuin söin puuroni loppuun. Sain luvan syödä real-leipää tai tehdä rahkasta smoothien. 

Veden juonti on myös ihan valtava haaste! Olen varmaan parhaimmillaankin saanut juotua kaksi litraa kolmesta ohjeistetusta. Vessassa juokseminen on vähän tasoittunut, mutta nyt plenssun myötä huomaan, että keho myös pakkaa nestettä itseensä entistä tehokkaammin. Näinköhän vähäiset unet vaikuttaisivat myös asiaan... No, jokatapauksessa tästä jatketaan innolla etiäppäin ja syödään ja juodaan niinkuin pitääkin!