Elle Hembölessä - kauhua ja karvanaamoja

Soitin Markolle kotimatkalla Hiustropiikista Kouvolasta, että pitäisikö näillä samoilla lämpimillä ottaa extempore-reissu Hemböleen katsomaan eläimiä. Marko oli suostuvainen ja nappasinkin matkalta kyytiin Markon ja Ellen lisäksi myös mun äidin varakäsiksi. Matka Hembölen uuteen lokaatioon oli yllättävän lyhyt, ja olimme perillä tuossa tuokiossa.

Kävimme ensin ostamassa meille aikuisille 8€ maksavat rannekkeet, ja ne ranteissa lähdimme kiertämään tilaa. Elle tuijotteli ensin epäluuloisena aitauksia rattaistaan, mutta napattiin loppujenlopuksi syliin, josta näki eläimet paljon paremmin. Kierroksen alkupäässä olleet ankat ja sorsat eivät kiinnostaneet tyttöä ollenkaan, vaan vasta vasikat alkoivat olemaan edes jollain tasolla mielenkiintoisia. Itse olin luonnollisesti ihan pähkinöinä koko ajan. 

Raivoisa peto...

Hembölessä on kiva juttu se, että siellä saa moniin aitauksiin (erikseen merkitty) mennä sisään silittelemään eläimiä. Ajateltiinkin, että pupuaitaus olisi kiva kokemus Ellelle, ne kun ovat pieniä ja pehmoisia. Toisin kävi! Elle laskettiin seisomaan pupujen viereen, ja toinen niistä (hyvin ihmisrakas yksilö) kiilasi itsensä rapsutuksien toivossa kiinni Elpan jalkaan ja kaatoi - siis oikeasti kaatoi! - Ellen maahan. Tästäkös sitten riemu repesi! Meidän oli pakko mennä kauas pupuaitauksen kauhuista, jotta tyttö rauhoittui ja lakkasi karjumasta. 

Rauhoittumassa mummon sylissä

Lampaiden kanssa menikin sitten paljon paremmin. Nekin olivat kovasti silittämisen perään, ja puskivat kainaloon kun niiden viereen kyykistyi. Ellekin suostui silittelemään lampaita meidän sylissä istuen, ja tykkäsi selkeästi niiden turkin tunnusta. 

Minisika Emil oli tupluureilla auringonpaisteessa keskellä aitaustaan, eikä reagoinut ensin millään lailla meidän huhuiluihin. Kun sitten äiti luki sen nimen aitauksen kyljessä olevasta kyltistä, tuli possuun eloa ja se kipitti aidalle röhkimään. 

Seuraava kohde sisälsi jälleen noita manalan petoja, eli kaniineja. Elle suostui antamaan pupuille lehtiä, kun verkkoaita oli turvallisesti välissä. Oli jotenkin tosi söpöä <3 

Eihän mikään oo noin hassun näköistä kuin nuo silkkikanat!

Koska Hembölen kotieläintila sijaitsee nykyään Hempyölin tallin yhteydessä, olivat hevoset luonnollisesti iso osa kierrosta. Yritän parhaani mukaan aivopestä Ellestä heppatyttöä, ja so far so good! :)  Poniaitauksen vieressä oli hanhipariskunta Ulpukan ja Urmaan aitaus, jossa he terhakkaasti paimensivat poikuettaan. Juuri ennen kun lähdettiin kotia kohti, todistimme hanhiperheen tragediaa, jossa poikaset olivat karanneet tyhjään hevosaitaukseen. Kun Ulpukka töräytti kutsuhuudon ilmoille, yksi poikanen jäi keekoilemaan kotiaitauksen ulkopuolelle, eikä löytänyt veljiensä ja siskojensa mukana aidanrakosta, josta pääsisi sisään. Kun poikanen oli hädissään kiertänyt aitausta hyvän kymmenen minuuttia, löytyi viimein tarpeeksi tilava rakonen, josta se pääsi puikahtamaan kotiinsa. Se sai samantien noottia äidiltään, missä siä oot ollu!?

Kierroksen ehkäpä näyttävin (ja kovaäänisin) elukka oli kalkkunaherra Pulipuli. Meil oli tosi henkevät keskustelut, sillä vaikka itse sanonkin, niin imitoin kalkkunaa aika taitavasti! Se pörhisteli sulkiaan meille ja näytti äärimmäisen tärkeältä. Tasaisin väliajoin hän koki myös tarpeelliseksi komentaa meitä gobblegobblegobble

Pulipuli

Loppukierrokseen kuuluivat vuohet ja maatiaiskanat, sekä vierailu tallin sisällä! Kanoille sai heitellä leivänmurusia, ja Elle oli erityisen kiinnostunut tipusista, jotka juoksentelivat äitiensä jaloissa ja jäivät usein myös alle kun leivästä tuli kahinaa. 

Vois luulla, että Ellellä on kakka vaipassa, kun peräosastossa pörräsi noin monta kärpästä...
Heppatyttö in the making
Tämä oli hauska :D

Kierroksen viimeinen etappi oli possula, josta löytyi useampi reipas, nuori sika (vähän niinkuin Kotkan seurikselta konsanaan hohoho :D). Kyltissä luki, että nyt ison koiran kokoiset possut ovat tulevana kesänä ponin kokoisia.  

 Vaikka tila ei mikään ihan valtava olekaan, niin kiertämisen jälkeen oli kivaa istua alas ja syödä vähän Siltiksestä ostettuja eväitä. Ellelle maistui croissantti ja voimamuuti, ja ampiaisille tuntui maistuvan kaikki mitä meiltä löytyi.

Ihan mahottoman kiva reissu, ja mennään varmasti ensi kesänäkin katsomaan uusia asukkaita! Ranneke maksoi tosiaan vain alle kympin ja ainakin noin arkena pari tuntia ennen sulkemisaikaa saatiin olla hyvin rauhassa, kun ihmisiä ei ollut pilvin pimein! Suosittelen vierailua melkein minkäikäisten lapsien (tai aikuisten) kanssa vaan! <3