Häähumua ja Elle 1v. 2kk

Me juhlittiin viime lauantaina  mun ystävän Miran häitä Neuvottomassa Jukolan seuratalolla. Olin äärimmäisen innoissani näistä häistä, sillä ne olivat vahvasti Disney-painotteiset ja olin niissä pitkästä aikaa ihan puhtaasti vieraana, ilman mitään vastuutehtäviä! Olen tottakai nauttinut kaikista häistä joissa olen ollut jollain tasolla ns. "henkilökuntaa", mutta välillä on todella rentouttavaa vaan laittaa aivot narikkaan ja ottaa vaikka pari ylimääräistä GT:tä sen kunniaksi! 

Tein aamulla eräälle tutulle juhlameikin ja kiharsin hänen hiuksensa, sillä hänkin oli menossa häihin (eri häihin tosin...) tuona lauantaina. Sen jälkeen keskityinkin omaan olemukseeni ja loihdin itselleni sinisävyisen, tumman smokey eyen  ja kiharsin hiukseni isoksi pilveksi, ja pinnasin ne toispuoleisesti kiinni niskaan. 

Mun äiti haki Ellen hoitoon joskus neljän jälkeen, ja meikä korkkasi Lenin polttareista jääneen Beefeater-ginin juhlallisesti! Pillit ja kaikki! :D Puin päälleni sinapinkeltaisen laskeutuvan midimekon ja jalkaan sujautin konjakinväriset nahkakiilakorot. Viideltä mun veli kurvasi pihaan, ja lähti heittämään meitä Neuvottomaan. Juhlapaikalle saavuttiin juuri kun muu juhlakansa oli kerennyt kirkosta mestoille. 

Musiikki oli vahvasti läsnä juhlassa Miran rumpalimiehen Antin takia, Antti soittaa useammassakin bändissä, mutta pääpaino taitaa tällä hetkellä olla Crimson Sun-yhtyeessä! Pitkätukkaisia metallimiehiä oli siis vierasseurueessa pöytäkaupalla. Ruoka oli sikahyvää ja baarikin tarjoili kattavan valikoiman drinkkejä, mm. Mojitoja, joita en kyllä tainnut juoda yhtäkään illan aikana!

 Paikalta löytyi myös photobooth-seinä, jonka edessä poseerattiinkin taas sitten normaaliin tapaan urakalla. Nämä kuvat on otettu loppuillasta, jonka saattaa meikän päihtyneestä olemuksesta voida tulkita. 

"..nää niinku nukkuis!" :D

Juhlat venyivät puoli kolmeen meidän osalta, ja sitten oli pakko luovuttaa. Uni ei ole varmaan koskaan maistunut niin hyvältä, olin nukahtanut useamman kerran sillä aikaa kun Marko kotiuduttuamme keitteli meille nuudeleita. "Herääs nyt kulta, syöt tän ja sit voit taas käyä nukkuu..." :D :D

Tuolloin 20.8 lauantaina oli myös Ellen 1v. 2kk-päivät (hohoho ei me noita oikeesti enää lasketa kuukausi kerrallaan, seuraava isompi etappi on joulun aikaan puolitoistavuotispäivänä). Ajattelin kirjoittaa asiasta, koska Elppa on ottanut taas aika hurjia kehitysharppauksia!  

Kävelyhän on sujunut jo useamman kuukauden, ja joitakin juoksuaskeleita on myös todistettu. Nyt uutuutena Elle on keksinyt "hyppäämisen"! Hän kyykkää, oikaisee polvensa oikeasti nousematta tippaakaan ilmaan ja samalla pitää huutaa "EEOH!"
Hän myös ymmärtää paljon enemmän asioita kuin mitä olisin voinut itse ikinä kuvitella, ja osaa hakea pyynnöstä kissan, auton ja shortsit, osaa näyttää missä korva ja napa ovat. Hauskaa on myös, kun kysytään, että "miten Elle taputtaa?/tanssii?/laulaa?/hätistää kärpäsiä?/vilkuttaa?" ja hän sitten näyttää pyydetyn aktiviteetin. Laulaminen = hyperkorkeaa kiljuntaa. 

Elle myös antaa suukkoja, halaa ja paijaa pyynnöstä. Joskus harvoin myös ihan omatoimisesti, mutta mikään kyhnääjä tyttö ei kyllä ole. Vielä.. 
Hän osaa myös olla tosi ärsyttävä. Elle tietää tasan tarkkaan tekevänsä tuhmia, ja kirkkain silmin hymyillen katsoo minua tai Markoa ja kielloista huolimatta esimerkiksi räpeltää johtoja, availee sohvapöydän laatikkoa pöydän alta käsin, tai painelee kotiteatterisysteemin kaikkia nappeja. Kun me sitten ärähdämme, hän joko pyörittää päätä kuin itsekin todetakseen ettei näin saa tehdä, tai sitten tulee halailemaan, koska tietää etten itse ainakaan voi olla vihainen jos hän osoittaa omatoimisesti hellyyttä. 

Jos käsken häntä vaikkapa pois tv-tason takaa ronkkimasta, hän vakavin kasvoin tokaisee takaisin, että "Eh!". Niinkuin että en tule. Jännittää jo nyt, että mihin me ton kanssa joudutaan. 

Elle ei edelleenkään vierasta, ja on hurmaavimmillaan sosiaalisissa tilanteissa, joissa on pääosin aikuisia. Muiden, varsinkaan oman ikäistensä lasten kanssa hän ei oikein vielä osaa olla rennosti, vaan hiipparoi ihan raptorinaan nurkissa epäilevän näköisenä. Hänellä on ihan pohjaton ruokahalu, ja vaikka hänelle olisi juuri syötetty iso purkillinen ruokaa, niin hänen on ehdottomasti saatava kaikkea mitä me syödään. Toistaiseksi ei myöskään ole löytynyt yhtä ainutta ruoka-ainetta, josta hän ei tykkäisi. Esimerkiksi silli on Ellen mielestä tosi herkkua! 

Tunnen itseni niin etuoikeutetuksi kun meille on suotu noin hieno lapsi! On maailman parasta saada seurata näitä alati muuttuvia juttuja ja vaiheita ja odottaa yhdessä tulevaa. 

Nyt on pakko lähteä hakemaan napero pois patterilta tunkemasta erinnäisia tavaroita sen väliin. Soromnoo! <3