Haminan wanhat pihat = garden goals af

Näitä kuvia on valtavasti, ja niiden tänne lataaminen on uuvuttanut minut tykkänään. Siksi en aio jaaritella sen kummempia, vaan kerron nyt tässä, että Hamina tattoon aikaan ihanat vanhat puutalot raatihuoneentorin liepeillä avaavat porttinsa ja paljastavat puutarhansa (olipas kovin Dingo-henkinen lause) uteliaille ihmisille. Kuten mulle ja mun äidille. 

Yks parhaista korvapuusteista mitä oon koskaan syöny <3

Sain jokaiselta pihalta pieniä inspiksenmurusia ja vinkkejä oman pihan laittoon. Kuten nyt nuo ylläolevan kuvan puksipallerot ruukuissaan. 

Välissä kuvailin vastahakoista vauvaa, joka mieluummin söi roskia maasta ja litusteli kiviä kätösissään. 

Elle, joka halusi vaan rapsutella ton puun kaarnaa

Mun (ja äitin) henkilökohtaiseksi suosikiksi muodostui kyllä Pormestarintalo. Ihan käsittämättömän upea piha, ja ihan käsittämättömän iso tammi keskellä sitä upeaa pihaa. En saanut sitä mitenkään kuvattua, joten teidän täytyy nyt vaan uskoa kun sanon, että se oli hieno! 

Varastettiin yksi raaka omena, jota Elle järsi loppureissun niin valtavalla antaumuksella, että jokaikinen vaatekappale oli omenaisessa kuolassa.

No sitten oli taas aika poseerata oof (out of focus) ja vetää vatsaa raivokkaasti sisään. Otin asusteeksi myös yksivuotiaan. 

Ennen kotimatkalle lähtöä vierailimme vielä ortodoksikirkossa, jossa Ellellä olikin ihmettelemistä. "Hööyh?!" ja "Hyöööh?!" vaan kaikuivat kupolikatossa. 

Voi sitä osoittelemisen määrää! Kirkon akustiikka oli myös mölisijän mieleen. Käytiin ostamassa vielä muutama korvapuusti kotiinviemisiksi ja lähdettiin ajelemaan kohti Kotkaa. Mulla oli kirkkoharjoitukset neljältä, jonne suuntasin sitten valmiiksi hartaassa mielentilassa. Loppuilta vierähtikin Pasaati-visiitin ja kaasonmekkosovituksen parissa, ja nyt pitäisi vielä jaksaa pestä yksi koneellinen pyykkiä. I'll get to it in a minute. 

Ihanaa viikonloppua muruset, syökää mun puolesta karkkia sikana jooko?