Mitä mun painonpudotushommelille kuuluu?

Viime postauksen kommenttikenttään napsahti PP:n toive kuulla päivitystä meikän "kesäkuntoon 2017"-projektille. Mun soppari Casmiran kanssa päättyi joulukuun loppuun, ja hienosti alkanut ja sujunut kuntokuuri on ollut melkein kuukauden ns. jäissä. 
Olen nääs saanut jonkun kuolemantaudin, joka ei lähde minusta millään ilveellä! Mulla on vajaan kuukauden verran ollut ihan järjetön yskä, joka korisee keuhkoissa asti, ja nyt parin viikon ajan kiusana on ollut myös flunssanperkele. Liikunta ei siis ole tullut kysymykseen. Koska tauti ei ole nostanut kuumetta, olen käynyt töissä koko ajan, joka osaltaan on varmaan hidastanut paranemista.

Arvatkaa kuinka paljon ärsyttää se, että tää postaus kuulostaa nyt just niiltä "nokunolinkipeejasitolijoulujanönnönnöö"-selityksiltä, joille itsekin kohottelen kulmakarvoja, tyyliin että joojoo, tekosyitä. Onneksi (jos joulua ei oteta huomioon, tai uuttavuotta) ruokavalio on ollut edes suhteellisen kondiksessa, sillä liikunnan puuttuessa paletista, on paino junnannut paikoillaan koko tämän ajan. Jouluhan sen hetkellisesti höttöhiilareineen nosti pari kiloa ylöspäin, mutta nyt tilanne on taas normalisoitumaan päin. 

Ei tässä jäniksen selässä olla kuitenkaan, niinkuin monta kertaa aiemmin, kun tietylle painolle on asetettu joku deadline. Kun räkä lakkaa vuotamasta ja keuhkot rykimästä ysköksiä niin aion palata liikunnan pariin mahdollisimman nopeasti. Ensin jotain kevyempää, ja siitä sitten pikkuhiljaa takaisin spinnun ja tanssituntien maailmaan. 

Olen tässä parin päivän aikana puuhannut erästä tuunausprojektia valmiimpaan suuntaan. Muistatteko tässä postauksessa nähdyn ruskean lipaston? Se on nyt hiottu (aissssaaatana mitä hommaa!) ja pesty ja maalattu kertaalleen valkoiseksi. Huomenna maalaan sen toiseen kertaan, ehkä kolmanteenkin ja sitten se saa paikkansa joko vierashuoneessa tai täällä alakerrassa olkkarin puolella. 

Olen myös kätevänä emäntänä tehnyt tänään rautakauppaostoksien lomassa ruokaa, josta tuli herrrrrrrrkullista! En kertakaikkiaan kykene syömään kanan rintafilettä, se on kuivaa ja mautonta. Siksipä meillä syödään lähes pelkästään paistileikettä, jossa on sikana makua sen korkeamman rasvapitoisuuden takia. 
Marinoin kanapaloja n. 2 tuntia soijakastike-sitruuna-inkivääri-seesaminsiemen-agavesiirappi-marinadissa, jossa myös paistoin kanat uunissa 210 asteessa noin tunnin verran. Lisukkeeksi paistoin wokkipannulla pakastevihanneksia.

Ei vaan oo parempaa marinadia kuin tuo. Sen agaven voi jättää pois halutessaan, en minäkään sitä yleensä käytä. Nyt sitä vaan sattui olemaan (siksi, että pyysin jouluna Markoa tuomaan siirappia kaupasta, ja sain agavesiirappia, jonka hän oli ajatellut varmasti korvaavan hienosti normisiirapin laatikoihin sotkotettuna...) ja testasin, minkälaista vibaa se kanan kanssa toisi. 

Mikä on sun luottoresepti kanalle? Semmoinen kevyempi, you know... :)