Olennaisuuksia Olgan farmilla!

Halusin jo viime kesänä käydä Olgan farmilla Iitissä, mutta visiittimme Hemböleen traumatisoi Ellen sen verran tehokkaasti, että totesimme hänen olevan vähän liian pieni arvostamaan eläinten pällistelyä.  Niinpä tänä kesänä, kypsässä kahden vuoden iässä, Elle tuntui valmiilta ottamaan revanssia kotieläinpihan riemuista. En tiedä kuka tässä oli eniten innoissaan reissussta, sillä luen Olgan blogia fanaattisesti jo ties kuinka monetta vuotta.

Ajomatka Olgan farmille oli minullekin erittäin miellyttävä, lähes koko matka risteili maalaismaisemien läpi. Meiltä Iittiin ajo kesti 55 minuuttia, ei ollenkaan mahdoton aika edes kaksivuotiaalle with ants in her pants. Parkkeerasimme jonkunlaisen vanhan pajan pihaan, ja nousimme pienen mäen kotieläinpihalle.

Mukana meillä oli Ellen pappa (eli mun isä) ja mummu sekä mun sisko poikaystävineen. Marko tietysti myös! Ihan ekana kävimme ostamassa liput kahvilasta (6€/hlö. Tarjolla oli myös perhelippu, joka sisältää kaksi aikuista ja kaikki perheen alle 18v. lapset kustanti 20€, mutta koska meitä oli vain kolme, jäi halvemmaksi ottaa omat liput kaikille). Saimme söpöt tarrat, jotka laitettiin kellä mihinkin vaatekappaleeseen, ja lähdimme etenemään pihalla. 

Karttakuva on Olgan farmin sivuilta. Me tulimme sisään tuolta alpakkametsän vierestä, joten ensimmäinen etappi oli aasin sijasta lammasaitaus. Ellellä ei ihan riittänyt rohkeus syöttää lampaille heinää ja voikukkia, mutta hän sisukkaasti katseli vierestä kun muut näin tekivät. 

Pihalla kulkee vapaana kolme koiraa sekä Kingo-aasi, ja niitä sitten ihmeteltiin samalla kun käppäilimme eteenpäin. Pihalla oli tarjolla myös poniratsastusta, mutta jonot olivat sen verran pitkät, että päädyimme vain tuijottelemaan ihanaa, valkoista prinsessaponia, ja töpöhäntäistä Petteä kauempaa.  

Voi toinen, pakahtuu innosta! :D
Multakasasta sai etsiä ankoille matoja syötäväksi, ja tottahan Tarkiaisen piti pari kasiaista kaivaa, vaikka ankat nukkuivat eivätkä halunneet matoja.

Kiliaitaukseen sai mennä sisälle, ja pappa ja Elle syöttivätkin yhteistuumin niille puusta lehtiä. Kaikkia nauratti, kun ahneet kilit nousivat meitä vasten seisomaan kurotellessaan herkkuja kohti. Niin tai kaikkia paitsi Elleä, joka ei ollut yhtään huvittunut tällaisesta käytöksestä. 

Noi on niin pöljän näköisiä!

Isot hepat olivat ikäväksemme tallissa viihtymässä keretessämme niiden aitaukselle, häntä vaan näkyi ovilta. Paras juttu koko reissussa tuntui Ellen mielestä olevan kuitenkin keskeltä pihaa löytynyt lasten leikkipaikka, jossa oli liukumäki ja kiikut, ja paljon erilaisia potkutraktoreita.  

Kun saimme riivittyä vastahakoisen taaperon mukaamme liukumäestä, suuntasimme kohti alpakka-aitausta. Mikään, toistan ei MIKÄÄN ole niin hassun näköistä kuin nuo eläimet ovat! Alpakat Kasimir ja Kyösti olivat käyneet parturissa kesäkuun puolella, ja olivat laiheliineina vielä hulvattomampia. Niitä ei olisi vähempää voinut kiinnostaa meidän läsnäolomme tai houkutteluyrityksemme. Iskä yritti tarjota niille pihlajanoksia, mutta Kyösti tuijotti meitä epäluuloisena ja mutusteli mieluummin lehdettömiä oksia lähettyviltään.  

 Ihan turha reissu ei alpakkalandiaan kipuaminen ollut, sillä pappa löysi Ellelle metsämansikoita. Päätimme käydä vielä uudestaan katsomassa lampaita, sillä Elle tuntui vähän jo lämmenneen niille. 

Mun siskon poikaystävä Miro odotti kaikista eniten kukkojen (Axl Smith ja Valavuori) näkemistä, joten se oli sitten luonnollisesti seuraava kohde. Kukkojen ja kanojen aitaus oli kahvilan vieressä, ja sieltä löysimme myös kolme söpöä pupua, joista mun sisko oli hyvin innoissaan. Kaikkien yllätykseksi Elle, joka siis Hemböle-reissulla joutui paholaiskanin kaatamaksi, meni ihan muina tyttöinä ihan pupujen viereen silittelemään niitä. 

Koska olimme ihan kahvilan vieressä, oli tässä kohtaa luontevaa käydä haukkaamassa vähän hiukopalaa. Maiju ja Erja-mummu ottivat gluteenittomat browniet ja minä tilasin itselleni makean vohvelin, Markolle suolaisen vohvelin ja Ellelle spelttipullan. Maijulle ja Erjalle iski annoskateus, ja kun selvisi, että vohveleita sai myös gluteenittomana, he tilasivat vielä itselleen puoliksi yhden makean vohvelin.

Brownie kinuskikastikkeella
Munaton ja maidoton spelttipulla, ihan TÖRKEÄN hyvää! <3
Spelttivohveli hillolla ja kermavaahdolla
Spelttivohveli nyhtökauralla, vihanneksilla ja juustoraastella

Kaikki oli ihan tuhottoman herkullista! Markokin vetäisi tuon suolaisensa alta aikayksikön, vaikka oli aiemmin napissut kuinka nyhtökaura on ihan kamalaa (johtuen siitä, että me syötiin sitä ihan pelkilleen kerran, ja olihan se vähän kuivaa niin. Täysin eri juttu syödä sitä kastikkeen muodossa, kuten yllä). Itse kyllä tykkäsin nyhtökaurasta sellaisenaankin! 

Voiton kaikesta taisi viedä pihalla nököttävä vanha Zetor, jota Elle autoilualan vannoutuneena fanina halusi päästä ajamaan. Sainkin aivan ihanat kuvat napattua siinä kaiken päristelyn keskellä.  

Tämä taitaa mennä kehyksiin <3

Tässä kohtaa piha oli kierretty, kahvilan herkut testattu ja oli aika siirtyä takaisin autoille. Päätimme vielä ajaa Kotkaan syömään porukalla, paikaksi valikoitui (Villagion ollessa suljettuna) Tai Hing. 

Ensin piti kyllä matkalla pysähtyä upeasti patinoituneen autio(?)talon pihalle nappaamaan pari kuvaa. Mun mielestä Maijulla oli niin söpö asu, että se piti ikuistaa tällaisiin rustiikksiiin ootd-kuviin! 

Ajoimme Iitistä tosiaan suoraan keskustaan, ja Tai Hing-herkuttelun jälkeen kävimme vielä Sibbarissa jäätelöillä ja leikkimässä. Aloin olemaan itse niin loppu, että kotona kuvia koneelle ladatessa silmät meni ihan väkisin kiinni. Ihan mahtava päivä kertakaikkiaan, ja saletisti mennään Olgan farmille uudelleenkin ensi kesänä! Silloin aion pakottaa Ellen talutusratsastukseen!

Ainiin, enhän minä ihan pelkkiä vohveleita sieltä kahvilasta ostanut: 

Luonnollisesti omistuskirjoituksella <3

Kiinnostaisiko teitä vegekeittokirja-viikko?