Pääsiäinen ja ruokapornoa

Olen kerran aiemmin käynyt Lemillä syömässä sen erikoisherkkua Särää, ja kun äitini ennen pääsiäistä ehdotti pyhiinvaellusta koko porukalla sinne uudestaan, herahti vesi kielelle samantien. Tykkään kovasti lampaasta lihana, ja sen valmistustapa Kippurasarvessa on kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi kiehtova. Niinpä pääsiäisperjantaina koottiin jengi koolle ja ajettiin letkassa Lemille. 

Meillä oli kattaus klo 13, ja puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen kaikilla kiljuva nälkä. Sisällä meidät istutettiin valoisaan saliin pitkän pöydän ympärille, ja suurin osa iski samantien kiinni tarjolla olleisiin leipiin ja voihin. NAM! Ellelle ja Baby-T:lle oli varattu syöttötuolit. 

Juomaksi sai toki tilata mitä halusi (tarjolla oli esim. paikallisia erikoisoluita), mutta pöydästä löytyi veden lisäksi myös kotikaljaa. En ollut juonut sitä vuosikausiin, ja varovaisesti maistoin vajaan lasillisen (vatsavaivojen pelossa :D). Maku oli niin tuttu, että valtava nostalgia-aalto pyyhkäisi mun yli ja mummilamuistot tulvivat päähän. Leipää uskalsin syödä pari pientä palaa, sillä tiesin, että ruokaa on tarjolla RUNSAASTI! 

Kippurasarven edustaja kertoi lihan ja perunoiden valmistustavasta, ja toivotti meidät tervetulleeksi. Lemin särä on yksi Suomen seitsemästä ihmeestä, ja tuhatvuotisen perinteen mukaan särän (joka on muuten Suomen vanhin ruoka!) raaka-aineet ovat karitsanpaisti, peruna ja suola. Särän valmistus leivinuunin lämmityksineen kestää vähintään 9 tuntia.

Lemiläisittäin särä nimi tulee säröilevästä, koivuisesta paistoastiasta eli säräkaukalosta. Astia veistetään kokonaisesta koivupölkystä ja paiston aikana kaukalon alla on tuoreet leppäpulikat. Leppäpulikoiden tulee hieman savuta paiston aikana ja savu antaa omalaatuisen maun ja värin paistin pintaan.

Lea ja Tauno Hietaranta aloittivat särän valmistamisen kotonaan Lemin korpikoululla leipomotuotannon ohella 1978. Kymmenen vuotta sen jälkeen valmistuneiden toimitilojen ja 2004 tapahtuneen sukupolvenvaihdoksen myötä Kippurasarvi on vakiinnuttanut asemansa maakuntansa tunnetuimpana ja yhtenä Suomen perinteikkäimmistä ravintoloista!

Esittelyn jälkeen valtavat kaukalot nostettiin esille, ja lihaa ja perunoita alettiin annostelemaan lautasille. Niitä sitten kannettiin meidän eteen järjestyksessä ja syöminen piti aloittaa heti, eikä jäädä odottelemaan muiden aterioiden saapumista. Ensin tarjoiltiin "maisteluannoksia" muistaakseni kolme kappaletta, ennenkö aloitettiin oikea syöminen :D Lautasella oli kämmenen kokoinen mötikkä lihaa sekä kolme perunaa. Herranjumala kuinka hyvää se taas olikaan! Mausteena ei ole mitään muuta kuin suola, ja lampaan paistorasva oli kyllästänyt perunat rapeapintaisiksi ja sisältä pehmeiksi.  

T:lle maistui lampaan sijasta kevätpörriäinen!

Ehkä hauskinta oli se, että Ellelle tuotiin samanlainen annos ruokaa kuin meille aikuisillekin! Ennakkoluulottomana kulinaristina hän söi perunoita innolla, ja maistoi lihaakin useampaan kertaan. Ihan kokonaan ei Elle kuitenkaan jaksanut annosta vetää :D Itse söin kaksi annosta, jonka jälkeen koin kotimatkaa ajatellen parhaaksi alkaa himmailemaan.  

 Lapsille löytyi leluja ja tekemistä eteisestä, joka olikin hyvä juttu piiiitkään kestävän aterioinnin kannalta. Anoppini, joka oli tuolloin Fitfarmin ruokavaliolla söi vain hieman lihaa, ja lähti sitten Ellen kanssa viihtymään leikkipaikalle. Me muut jatkoimme ruokailua. Meistä ennätyksen teki mun veli, joka veti viisi lautasellista ja jälkkärin ja leipää! :D What a champ! 

Jälkkäriksi oli sekametelisoppaa, joka on toinen mun mummin erikoisuus ja maistui ihan yhtä makoisalta kuin lapsena. Välttelin vähän luumuja, mutta muuten keitto upposi tuhdista pääruoasta huolimatta parempiin suihin.  

Voin kertoa, että kotimatkalla kävi pikkasen ramasemaan, niin täynnä vatsa oli syöminkien jäljiltä. Eipä siinä, oltiin sovittu illaksi tyttöjen kanssa treffit ystäväni Lillin luo, ja tottahan sinne piti hakea vielä pizzat mukaan. En ole koskaan niin täynnä, etteikö yksi kotzone uppoaisi.

Lauantain olin töissä, mutta sunnuntaina olin kutsunut meille ystäviä vuotuiselle pääsiäisbrunssille. Mentiin nyyttärimeiningillä, ja jokainen oli kyllä pistänyt parastaan, katsokaa nyt tätä pöytää: 

Antimien kuvailun jälkeen laskin kameran pois käsistä ja keskityin nauttimaan ruoasta ja seurasta täysillä. Ihana pääsiäinen, jälleen kerran! Mitens teillä? Oliko munarikas? ;)