Painosta ja paineista...

Teen tällä hetkellä kolmea työtä ja kirjoitan tätä blogia. Olen ystävä, tytär ja vaimo, ja kaikista tärkeimpänä tehtävänäni on toki olla äiti. Kiirettä pitää siis... Varasin kaikesta tästä huolimatta tuossa toissapäivänä jossain hurahdusmielenhäiriössä useamman jumpan tälle viikolle, koska tajusin, että APUA mun synttärit on kohta ja sit tulee juhannus ja meripäivät ja muutenkin kesä ja niitä kaikkia varten mun PITÄÄ ehdottomasti olla tikissä. Ihankuin se olisi edes mahdollista parissa kuukaudessa tästä lähtötilanteesta. Tai vaikka olisikin, niin en halua tehdä sitä niin nopeasti, sillä se on aiemminkin aiheuttanut vain joka ikisen kilon takaisintulemisen kavereiden kanssa. 

Normaalisti mun Pinterestiin (tässä muuten linkki mun tilille!) luotu salainen Nyt vittu oikeesti!-taulu täyttyy näihin aikoihin inspiraatiokuvista, jotka "kannustavat" tekemään itsestään paremman aka hoikemman. Olen myös lukemattomia kertoja aloittanut blogissani milloin minkäkinlaisen elämänmuutoksen ja vannonut, että nyt se pitää. En kuitenkaan ole ollut valmis luopumaan mistään, joten vannomiseni ovat olleet pelkkää tyhjää täynnä. 

Olen muuten niin äärettömän kyllästynyt blogeihin, joissa julistetaan ja "opetetaan" ihmisille asioita. Tiedättekö ne Carpe diem-postaukset, jotka ovat täynnä kliseitä itsensä hyväksymisestä (mutta silti seuraavassa jutussa annetaan persetreeniohjeita) ja asioiden haluamisesta ja joissa joku, joka kuvittelee olevansa asioissa sinua parempi kertoo sinulle, kuinka juuri SINUN tulee elää ja henkistyä ja valaistua juuri tämän postauksen avulla? Olen lopettanut todella monen blogin lukemisen heti, kun julistaminen on alkanut. Se tuntuu olevan yhtä suuri trendi kuin fitness oli vielä hetki sitten. Voin luvata teille, että tässä blogissa en koskaan tule kertomaan teille miten tulisi elää tai olla tai mitä tehdä. 

No, jokatapauksessa kesä on jo nurkan takana, ja mulla on ollut jo varmaan kymmenen vuoden ajan sellainen päähänpinttymä, että kesä ei voi olla onnistunut tai ihana, jos ei näytä tältä:

... tai tältä:

No en todellakaan näytä nyt tuolta, mutta silti mulla on vahva tunne, että tästä kesästä tulee paras ikinä! Tämähän johtuu varmasti pääosin Ellestä, ja siitä, että tänä kesänä tulee tapahtumaan paljon ihan mielettömiä asioita tytön kehityksen osalta, mutta myös siitä, että ainoa paine, jonka olen itselleni kesälle asettanut, on ruskettua. Mulla on tänä kesänä vähemmän töitä kuin viimeiseen kolmeentoista vuoteen (jos viime kesää ei lasketa, kun olin viimeisilläni raskaana tai juuri synnyttänyt) ja voin ihan oikeasti nauttia kesästä naperon kanssa! <3 

Mulla on myös vakaa aikomus tänä kesänä kokeilla suppaamista, käydä ainakin yhdessä huvipuistossa ja arkena maakissa Ellen kanssa. Se, etten näytä noiden kuvien tytöiltä ei todellakaan vaikuta siihen, kuinka kivaa mulla on noita asioita tehdessä. Se saattaa vaikuttaa siihen, etten vedä päälleni tiukkoja mikroshortseja tai crop toppia, mutta polvimittainen, naruolkaiminen kevyt kesämekko näyttää ihan yhtä hyvältä! Sellaista olenkin metsästänyt kissojen ja koirien kanssa, mutta täydellinen mekko antaa vielä odottaa itseään. 

Tämä on ensimmäinen kesä, kun en voi keskittyä vain omaan napaani (tai sen etsimiseen makkaroiden välistä) ja se tuntuu hyvältä! Postauksen alussa mainitut jumpat aion kyllä parhaani mukaan ottaa mukaan arkeen, sillä olen ihan tosissani kaivannut tanssitunteja ja sitä, että viiden portaan nouseminen ei nostaisi oksennusta kurkkuun. Se, mitä oheistuotteena tulee, on pelkkää plussaa!