Saako minua väsyttää?

Joo on se myönnettävä, ettei musta näköjään ole bloggaamaan joka päivä. Olen keskittynyt syömään porkkanakakkua, näköjään. Mun ja Nellin rönttöilta meni niin tiiviisti vehnäpatonkia syödessä ja sydänjuuria myöten juorutessa, etten jaksanut tarttua kameraan juuri näitä otoksia enempää. Liitän oheen myös muutaman insta-taltioinnin.

Ah, tätä arjen glamouria! Nellikin oli niin hövelillä tuulella, ettei vaatinut laittamaan mukana tuomaansa tzatzikia kivempaan kuppiin metallikulhon sijaan, ja suvaitsi talouspaperin servetteinä yllärinä valmistamiensa etanoiden kanssa. Vaikka koenkin nauttivani kauniista asioista (ja asetelmista), niin jostain syystä mulla ei ole taitoa tai intoa tehdä niitä. Meidän arjen estetiikka on melko usein ihan tahatonta. Olen superkade niille, jotka osaavat asetella ruokansa, kynttilänsä ja vaikka hitto vessapaperirullansa tosi kauniisti ja taltioida sen hipsterhenkisesti sopivin filtterein.

Etanii etanoiii <3

Killikin oli luonnollisesti messissä ja monotteli menemään hiilaripäissään koko illan. Mahduimmekin kivasti sohvalle peittojemme kanssa, vaikka molemmilla oli niin kuuma, ettei niitä voitu käyttää. Pelasimme myös katu-uskottavinta lautapeliä ikinä:

Tottakaihan me valittiin sama kundi unelmapoikaystäväksemme ja ilmassa oli kireyttä kun minä voitin ja sain ihanan Villen omakseni. Niin sydän sanoi! 

Vaikka illan aikana kului säälittävät pari lasillista viiniä (minun toimestani), olin seuraavana päivänä kaikista herkuista ihan krapulainen. Sunnuntaina mulla olikin sitten lyhyt vuoro Vertsulla, mutta sen lyhykäisyydestä huolimatta olin jotenkin ihan poikki. Tänään olen potenut aika hurjaa päänsärkyä, joka ei lepäämälläkään lähtenyt litomaan. Mietin siinä sohvalla kärvistellessäni, että onko mulla oikeus tuntea oloni väsyneeksi, kun jollain muulla on vielä rankempaa?

Tämähän on semmoinen ikuisuusjuttu, että kukaan ei koskaan saisi valittaa mistään, kun jollain on aina asiat huonommin. Mulla on kolme duunia, mutta niistä ei kerry konkreettisia (voikohan tota sanaa käyttää tässä yhteydessä?) työtunteja viikossa juuri 25 enempää. Silti teen jatkuvasti töitä. Olen kaiken "vapaa-ajan" koneella kuvankäsittelyn, somen ja sähköpostin, sekä tilitysten syövereissä. SILTIKIN joku muu tekee 40h tai enemmänkin töitä viikossa ja silti hoitaa myös perheen ja käy salilla ja on totally fine. 

Mulla on aktiivinen yksivuotias, mutta häntä on vain yksi kappale, ja hän nukkuu kahdet päikkärit sekä n. 10h yöunia heräämättä kertaakaan. Toisilla on kahdeksan lasta ja koliikkivauvoja ja perusflunssaa pahempia sairasteluja ja silti he jaksavat harrastaa crossfittiä ja tehdä himmeleitä juomapilleistä.

Mulla on ylipainoa, huono ruokavalio, enkä liiku juuri yhtään, ja silti ihmettelen miksi väsyttää! Eikö ole naurettavaa?

Ps. jos jotakuta jäi kaivelemaan se aiemmassa postauksessa mainittu talonäyttö ja pankkiaika, niin tämän näköisenä kävin viime torstaina kuulemassa pankissa, ettei hommat onnistu.

Eli jatkamme hyvin onnellisina tässä nykyisessä talossa ja that's it! <3

Kuinka moni teistä teki porkkanakakkua?