Tapaus Liian pienet farkut

Meillä on otettu vähintäänkin rennosti ruokailun suhteen nyt jo hetken aikaa. Ihan vaan, koska olen halunnut syödä erinäisiä herkkuja. Olen mestari perustelemaan itselleni (ja Markolle) miksi juuri nyt pitää saada esimerkiksi tapaksia tai sushia tai mäkkisafkaa. Ihan totta puhuakseni minua ei kyllä edes kaduta yhtään, että ehkä tässä jotain muutosta on ajattelumalleissakin tapahtunut. Olen nauttinut joka suupalasta, ja ne ovat tulleet tarpeeseen. Mukamas. 

Nyt kuitenkin kevään ensiaurinkojen (ja tämän hyvin konkreettisen kevään merkin, kellojen käännön) myötä olisi varmaan ihan hyödyllistä suorittaa pieni puhdistus. Motivaationa toimivat Lindexin nettikaupasta tilaamani IHANAT, vaaleat, nilkkapituiset farkut koossa 42, jotka ovat minulle liian pienet. Ne menevät pienen ähellyksen jälkeen kyllä kiinni, mutta en suostu elämään maailmassa, jossa koko 42 ei mahdu mulle päälle. Hämärää tässä on se, että mulla on toiset, tummemmat Lindexin farkut korkeammalla vyötäröllä mutta samassa Slim-mallissa (hohoh the irony), ja niistä mulle menee heittämällä koko 40. Olisi mennyt 38:kin, mutta en kauheasti tykkää muffin top-ilmiöstä, jonka liian nafti koko aiheuttaa.

Joka tapauksessa, aion ottaa nyt sellaiseksi kevyeksi välitavoitteeksi mahtua mukavasti näihin farkkuihin: 

Ohhoh taas... En aio edes lässyttää nyt mitään mistään inhorealismista. Tilanne on mikä on.

Mahdollisimman pian, toki, ovat ne niin kivat! Mun vatsa ei ole mun ns. aikuisaikana ollut ikinä mitenkään timmi, varsinkaan nyt sanotaanko viiden viime vuoden aikana. Mulla on koko ajan ollut semmoinen sinnikäs vararengas (kirjaimellisesti rengas, mun alavatsa on aika littana!) navan kohdalla, mutta raskaus venytti vatsan ihon niin, että rasva pääsee ROIKKUMAAN paljon rumemmin kuin ennen raskautta ja synnytystä.

Olen jo reilun kuukauden verran pohtinut paleo-henkistä ruokavaliota, jossa karsitaan pois mm. viljat, maitotuotteet ja sokerit. Kaikki ne ihanat asiat, joista mun lempiherkut koostuvat. Juusto kaikissa taivaallisissa muodoissaan tulee olemaan mulle suurin kompastuskivi leivän ohella. Jos nyt ajattelet, että ei herramunjee taas uusi dieetti, niin believe me, ajattelen itse ihan samalla tavalla. Siksipä ehdottomuus ei todellakaan kuulu enää sanavarastooni, ei ole onneksi kuulunut enää pitkään aikaan. Mua kovasti puhutteli tämä video:

Nii... Että ei puhuttaiskaan (edelleenkään) dieetistä, vaan pelkästään syömisestä ja TIEDOSTAMISESTA. Mistä ruoka tulee, mitä se sisältää ja mitä se sulle tekee. That's all! Miten joku näin yksinkertainen osaakin olla niin perhanan vaikeaa, varsinkin perusluonteeltaan patalaiskalle ihmiselle eli meikälle. Ylläoleva kuva muffinssi-ilmiöstä koon 42 farkkujen aiheuttamana motivoi kyllä mukavasti, joten ehkäpä olisi nyt tosiaan aika taas tarttua toimeen. On hirveän helppoa sanoa, että en kerkeä pitää itsestäni huolta, kun mulla on niin paljon kaikkea (useampi työ, lapsi, blogi...), mutta kun nuo kaikki edellämainitut helpottuisivat ja niiden hoitamiseen olisi huomattavasti paljon enemmän energiaa JOS panostaisin terveyteeni enemmän. 

NYT!!

Ps. Sushista en voi yksinkertaisesti luopua, joten ratkaisu on sijoittaa sushiateria niille päiville, joina liikun reippaammin, esim. bodyjam, spinning tms. Hyvä kompromissi! Nyt on siis oikein hyvä syy oikeasti mennä niille tunneille :D