Tyttäreni Elle 1,5v!

Puolitoistavuotias on samaan aikaan maailman hauskin ja raivostuttavin tyyppi. Hän tietää tasan tarkkaan, mistä naruista vetää niin hyvässä kuin huonossakin, ja pyörittää ainakin minua pikkurillinsä ympärille päivä päivältä tiukemmin.

Hän juoksee, hyppii, kiipeää, ronkkii, kaataa, siivoaa, kantaa, ojentaa, suukottaa, halaa, taputtaa selkään, puree varpaasta ja puhaltaa. 

Kuva: T&H valokuvaus

Hän sanoo vaippa, anna, kakka, äiti, isi, mummo, Elmo, hiljaa, kirja, kissa, pissa, pupu, pappa, leipä, puuro, vettä, lisää, hauva, vauva ja paljon muuta! Myös pari kahden sanan lausetta on todistettavasti kuultu; "Elmo hiljaa!" ja "Lisää vettä!". 

Hän piirtää, syö itse, tyhjentää apuna ostoskassit ja astianpesukoneen. Allergioita ei ole kummemmin havaittu, ja hän syö kertakaikkiaan kaikkea, mm. sipulisilli, pikkelöity inkivääri ja graavilohi ovat herkkua. Hän innokkaasti maistaa kaikkea tarjottua, syö annoksensa loppuun ja avaa suunsa ammolleen, kuin linnunpoikanen. (EDIT: tämä postaus on odotellut luonnoksissa 20. päivää, ja odottelun aikana on ilmennyt semiärsyttävää nirsoilua lihan kanssa. Koostumus tuntuu olevan suurin ongelma naudanlihassa ja tonnikalassa. Lohi maistuu edelleen!)

Hän on seurassa vähän hitaasti lämpiävä, mutta lähimmille maailman rakastavin, hellin ja iloisin pieni tyttö. Kaupassa ja muilla julkisilla paikoilla hän käyttäytyy kauniisti, ei riehu, karkaile tai kiukuttele (vielä). Kotona hän on tylsistyessään kuin pienimuotoinen hurrikaani, ja tekee oikein urakalla pahojaan saadakseen huomiota tai äksöniä aikaan. Hän on jatkuvasti äänessä ja höpisee omiaan keekottaessaan ympäri kämppää. 

Hän haluaa lukea isin kanssa kirjaa, mutta jaksaa keskittyä repimättä sivuja palasiksi noin kaksi sekunnin murto-osaa. Kirjoista hän osoittelee kuvia, ja komentaa kovaan ääneen, jos hänelle ei saman tien selvennetä, mikä kuvassa on. Hän on myös oppinut saamaan äidin ja isin huomion tulemalla sentin päähän naamasta ja tekonauramalla, kunnes huomio keskittyy taas häneen, eikä esimerkiksi televisioon. 

Hän nukkuu heräämättä puoli yhdeksästä noin seitsemään, jolloin hän huutelee omasta huoneestaan Markon hakemaan hänet meidän sänkyymme, jossa hän jatkaa uniaan puoli yhdeksään asti. Sitten alkaa valtava pyöriminen, potkiminen ja ähinä. Hän halailee, haluaa olla poski poskessa ja nuohtoaa peittojen alla kunnes on aika nousta ylös.

Hän menee myös nykyään täysin ilman taisteluja nukkumaan. Viemme hänet iltapuuron ja halien ja suukkojen jälkeen omaan sänkyynsä, jätämme oven rakosilleen, ja hän sitten nukahtaa omineen pienien höpinöiden ja pyörimisien jälkeen. Kun lähden töihin, hän vilkuttaa ikkunassa ja lähettää tuhansia lentosuukkoja. 

Jollain tasolla tiedostan, että tämä ihana aika on tyyntä myrskyn edellä. Tervetuloa the terrible two's! <3