Ahdistus

"Vaikeammista" asioista on aina vaikeaa puhua, saati sitten kirjoittaa blogiin. Mieleen liittyvät, erityisesti negatiiviseksi oletetut asiat ovat edelleen ainakin jossakin määrin tabuja. Olen kuitenkin aina yrittänyt sivuuttaa sitä asiaa, että elämä ei aina ole helppoa ja myös niitä vaikeita vaiheita on ollut. Sen syvemmälle en ole kuitenkaan tätä ennen oikeastaan mennyt ja itsensä avaaminen on aina pelottavaa. Tätä kirjoittaessani hermosto kiihtyy heti ja sydän alkaa lyödä kovempaa - kertoo ehkä siitä, että nyt ollaan myös minulle jollakin tasolla vaikeiden asioiden äärellä. Nämä asiat eivät kuitenkaan helpota, jos niitä ei huomioi yhtä lailla kuin niitä positiiviseksi oletettuja tunteita ja ajatuksia.

En ole aina hyväksynyt "negatiivisia" tunteitani. En ole antanut itselleni niihin lupaa - onhan oma elämäni niin sanotusti pintapuolisesti todella hyvin. Mielen sisäisiä asioita ei saisi kuitenkaan koskaan väheksyä. Jokainen on yksilö eikä kukaan voi kertoa toisen puolesta miten ahdistavaksi toinen asian tai ajatuksen kokee ja miten hän siihen reagoi.

Olen todella herkkä ihminen ja analysoin hyvin tarkkaan kaiken ympäristöstäni. Erityisherkkyys taas on synnynnäinen hermoston tapa reagoida voimakkaasti erilaisiin ärsykkeisiin. On siis sanomattakin selvää, että kokonaisrasitus nousee ajoittain liian suureksi. Hukkasin oman elämänenergiani urani viimeisinä vuosina ylirasitustilan takia, johon mm. nämä edellämainitut asiat vaikuttivat. Tästä palautuminen vie varmasti vielä monia vuosia, ja nytkin lopettamisesta on vasta noin vuoden päivät. Työtä siis löytyy ja itsensä kanssa täytyy olla armollinen.

Ahdistus...

Olen kärsinyt ahdistuneisuudesta jo muutaman vuoden ajan. Suurimpia aiheuttajia ovat varmasti olleet ylisuuri kuormitus niin fyysisesti kuin henkisestikin, luistelusta tulleet fyysiset ja psyykkiset paineet, yksinolo, ylirasitus ja väsymys, unettomuus sekä osakseen ravintoon liittyvät ongelmat. Aiheuttajia siis löytyy ja olen vasta pikkuhiljaa loksautellut asioita paikalleen ja huomannut niiden olevan selkeästi yhteydessä toisiinsa. Ahdistus esiintyy erilaisissa tilanteissa sekä huonoina aikoina päivittäin. Ahdistusta aiheuttaa tietyt ajatukset sekä väsymys. Se ilmenee mm. unettomuutena, vaikeutena nukahtaa sekä rauhoittua, rinnan puristamisena ja hengenahdistuksena, pahimpina aikoina myös sosiaaliset tilanteet ahdistavat.

Syy siihen miksi haluan avata asiaa myös blogin puolella, on nimenomaan se, että nämä asiat ovat ihan yhtä lailla minua kuin vaikka ne kevään fiilistelyt ja ihanat hetket. Olen vasta nyt alkanut hahmottaa sekä hyväksyä tilannetta, minkä avulla voin alkaa niitä käsittelemään. Ensiaskelia ovat olleet asioista sekä ahdistuksesta puhuminen. Kauan ajattelin sen olevan normaalia, tyypilliseen tapaan kommentoiden "kaiken olevan hyvin". Välillä saa olla heikko ja näyttää, että tarvitsee apua ja tukea. Jokaisen olisi hyvä käydä läpi oman mielensä asioita, ainakin jossakin vaiheessa elämää. Mieli ei kestä kaikkea ja sinne voi jäädä yllättävistäkin tilanteista huonoja asioita.

Se että kärsin ahdistuneisuudesta ei kuitenkaan poista sitä iloista ja elämää rakastavaa ihmistä. Minussa on nämä kaikki puolet ja tämän hetken tavoite onkin ehdottomasti kasvattaa sitä iloista ja energistä minua. Siihen tarvitsen ehdottomasti avukseni toimivan arjen, ravinteikasta ruokaa sekä unta sekä auttavia ihmisiä. Kun ahdistus alkaa vaikuttaa elämään negatiivisesti, on se silloin jo liiallista. Olen aloittanut oman prosessini ja se on jo suuri askel <3

Tällaisia asioita on usein helppo peittää ja ne vaikeimmat hetket käy itsensä kanssa yksin kamppaillen. Asioiden ja ajatusten jakaminen on aina jo yksi askel eteenpäin - surut ja ahdistukset ovat aina hieman pienempiä jaettaessa.

<3 Olivia