Muutto sekä työpaikka!

Kirjoittelin jo aiemmin blogiin tulevista muutoksista, mutta lähinnä vain yleisellä tasolla. Nyt kun valmistuin ja ura kilpaurheilijana on ohi, on taas isojen muutosten aika! Puhuin aiemmassa postauksessa mm. monista puolistani ja siitä, että on vaikeaa löytää se oma suunta.

Luisteluun minulla on ja tulee varmasti aina olemaan suuri into sekä kunnianhimo. Valmennuksessa saisin toteuttaa omaa visiotani, innostaa luistelijoita sekä lajia, olla mukana urheilijan kasvussa ja elämässä, levittää positiivista energiaa, nähdä kasvua ja kehitystä sekä nähdä omien "käsieni" jälki ja toki myöskin toteuttaa sitä luovaa työtä. Kuulostaa hyvältä sekä mielenkiintoiselta, mutta myös vaikealta ja haastavalta. Pidän kuitenkin haasteista ja jos tekemisestä nauttii ja sitä tekee koko sydämellä - en usko että se tuntuu "työltä". Tähän ainakin pyrin ja eihän elämästä tai asioista koskaan tiedä jos ei yritä ja kokeile.

On toki myös pelottavaa kirjoitella omasta elämästä ja valinnoista tänne. Jokaisella on kuitenkin aina vahva mielipide ja kokemus asioista. Mutta mitä muutoksia sitten on tulossa?

Tiedossa on muutto, omaan kotiin sekä ensimmäinen ihka oikea työpaikka yksinluistelun vastuuvalmentajana. Aika hurjaa ja jännittävää! Todella suuri muutos elämääni, mutta otan sen ilomielin vastaan suurella innostuksella ja aktiivisuudella. Minulla on upeat taustajoukot, joilta saan aina tukea ja apua kun sitä tarvitsen. Suuri kiitos siitä!

Moni voi ajatella että on hurjaa, kun aloitan heti aika vastuullisesta ja vaikeasta työtehtävästä ilman sen enempää kokemusta. Jostain on kuitenkin aina aloitettava, ja uskon että myös vaikeat paikat kasvattavat. En usko siihen, että kaikki urheilijat olisivat automaattisesti hyviä valmentajia. Itse olen aina ollut analysoiva ja pohtiva - myös silloin kun olen itse tehnyt. Koen näkeväni luistelijasta jo nyt monia tärkeitä asioita. Olen täsmällinen ja suunnitelmallinen. Haluan aina valmentaa ihmistä kokonaisuutena. Uskon että selviän "tehtävästä" - vaikka se tuleekin olemaan haastavaa ja todella opettavaista. En usko, että kukaan on koskaan valmis valmentaja ja haluankin kehittyä aina vain paremmaksi. Tiedän että minulla on paljon opittavaa, mutta haluan lähteä sitä kohti positiivisella ja avoimella asenteella.

Muutan yksin. Jollei jotain vielä muutu kesän aikana! Tämä aihe on herättänyt mielenkiintoa ja kummastelua. Uskon itse, että jokaisen olisi hyvä asua elämässään edes kerran yksin - tutustua itseensä kunnolla ja myöskin omassa rauhassa. Ajatus yksin asumisesta on samaan aikaan niin pelottava kun jännittävä. Olen seurustellut koko pienen nuoruuteni, ja kasvanut yhteen toisen puoliskoni kanssa. Olen varmasti ollut myös riippuvainen aika ajoin - varsinkin silloin kun olen itse voinut huonosti ja tarvinnut myös sen toisen ihmisen täyden tuen. Uskon että yksin asumisen kokemus on varmasti tarpeellinen sekä kasvattava. Vaikka en vielä osaakkaan ajatella asiaa tai tietää miltä se tuntuu niin uskon, että asia lävähtää varmasti jossakin vaiheessa päin kasvoja. Ei tällaisiin asioihin voi valmistautua - täytyy vain elää hetkessä.

Nyt siis alkaa kivan asunnon etsiminen, ensimmäinen oma auto on jo hankittu (tuntuu jotenkin aikuiselta :D) ja noh, valmistautuminen kohti ensi kautta, tällä kertaa aika eri roolissa!

<3: Olivia