Olen valmis ja onnellinen

Huh! Nyt on kolmivuotinen taival ja opinnot takanapäin. Olen valmis liikuntaneuvoja!  Aika hurjat kolme vuotta. Tähän astisen elämäni ehdottomasti rankimmat, mutta myös antoisimmat vuodet. Pikkuhiljaa asiat alkavat loksahdella paikoilleen, ja ymmärrän itsekin paremmin miksi moni asia meni miten meni. Olen kuitenkin vaikeuksista huolimatta todella kiitollinen näistä vuosista sekä opinnoista ja opeista. Niiden takia olen se ihminen kuka olen nyt. Voin sanoa pitkästä aikaa olevani onnellinen, ja se jos mikä on ihana asia.

Näiden kolmen vuoden aikana kasvoin hurjasti, opin tuntemaan itseäni paremmin, opin paljon uusia asioita, sain uusia ystäviä, sain olla huippuvalmentajien opissa sekä seminaareilla... lista jatkuu.

Valmistujaiset olivat tosiaan viime keskiviikkona. Juhlassa oli erilaisia numeroita, musiikkia, puheita sekä tietysti todistusten ja stipendien jaot. Lopuksi siirryimme nauttimaan juhlalounasta. Minulla ei ollut mitään odotuksia todistukselta tai stipendeiltä. Olen usein tyytyväinen siihen mitä tulee, sillä olen jo tehnyt niiden eteen kaiken pitä pystyy! Olin todella yllättynyt kun sain stipendin. Stipendin jakoperusteet liittyivät luisteluun, ja se jos mikä herkisti edelleen. Olin ja olen todella kiitollinen sekä otettu tästä huomionosoituksesta. Tietää tehneensä edes jotakin oikein. :D Ilta ja yö vietettiin mökillä - hauskaa oli, mutta ei kyllä myöskään kyyneliltä vältytty.

Niin kun olen aiemmin puhunut niin moni asia olisi voinut mennä aika paljon helpommin. Kärsin näiden kolmen vuoden aikana aika hurjasta ylirasitustilasta ja muista ongelmista. Näiden takia voimani menivät lähinnä vaan itseeni ja "hengissä pysymiseen". En siis pystynyt ylläpitämään tai solmimaan uusia ihmissuhteita haluamallani tavalla. Olin usein todella sulkeutunut sekä ahdistunut enkä päästänyt ihmisiä helposti lähelleni. Moni onkin tullut sanomaan tämän kevään aikana, miten paljon rennompi ja avoimempi olenkaan, ja huomaan tämän hyvin itsessäni. Nämä asiat toki harmittavat todella paljon, sillä olisi ollut ihanaa tutustua enemmän ihmisiin sekä antaa itsestäni sitä "oikeaa" minää. Tämä kuitenkin oli vain yksi ajanjakso elämässäni, ja ainut hetki jossa voin tehdä asioita haluamallani tavalla on nyt. Kiitos kuitenkin niille, jotka ovat ymmärtäneet ja jaksaneet vierelläni, vaikka aina ei ole ollut kovinkaan helppoa.

Välillä olen kuitenkin jotenkin yrittänyt ja "joutunut" todistelemaan itseäni, vaikka eihän se niin saisi olla. On ollut vaikeaa, kun moni ei tunne ja jotenkin olen kokenut, että minusta on paljon ennakkoluuloja. Se joko on totta tai sitten vain omassa mielessäni. Vaikka olenkin usein hyvin suora ja minulla on vahva energia, niin toinen puoli minussa on todella herkkä ja mietin myös paljon mitä muut ajattelevat. Tämä onkin hieman haastava yhtälö oman tasapainon ylläpitämisessä. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että kaikkien kanssa ne "kemiat" eivät vaan toimi, ja aina joku pahoittaa mielensä tai ymmärtää sanomasi väärin - vaikka et koskaan mitään pahaa tarkottaisikaan. Ei kaikkia voi koskaan mielyttää, ja se pitää vain ymmärtää!

Jokatapauksessa olen todella kiitollinen näistä vuosista, opeista, luokkakavereista, opettajista, valmentajista, eri retkistä ja siitä, että tunnen näiden kokemusten kautta itseni taas hieman paremmin!

Kotona juhlitaan vasta viikonloppuna, ja sieltä kirjoittelen taas omaa postausta. Ihanaa viikkoa kaikille!

Kiitos!

<3: Olivia