Urheilijasta valmentajaksi

Luistelijasta valmentajaksi - miksi ja miten?

Olen aina ajatellut, että valmentaminen voisi olla se oma juttu kilpauran päätyttyä. Viime talvena aihe tulikin esille ja ajankohtaiseksi luistelun ja kilpauran lopettamisen jälkeen - piti alkaa miettiä tulevaa ja sitä mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Minua kiinnostaa moni asia, mutta toki se oma laji ja intohimo sitä kohtaan vetää kovasti puoleensa. En kuitenkaan ajattele että hyvä urheilija olisi automaattisesti myös hyvä valmentaja. Valmennuksessa on niin paljon asioita, joita täytyy ottaa huomioon. Itse urheillessa sitä taas usein tekee "työtä käskettyä", ja menee oman valmentajan neuvojen mukaan. Toki hyvä urheilija on mukana suunnittelussa ym., mutta nämä ovat ymmärrettävästi kaksi täysin eri "tehtävää".

Olen aina ollut suunnitelmallinen ja analysoiva - niin treenaamisessa kun muissakin elämän osa-alueissa. Myös liikunta-alan sekä valmennuksen opinnot ovat vieneet ajatuksia ja "valintaa" eteenpäin. Koen että minulla on hyvät valmiudet valmentajana toimimiseen. Toki varmasti tulee todella paljon uutta opittavaa sekä hurjasti haastavia hetkiä, mutta olen avoimin mielin ja haluan kehittyä aktiivisuuteni avulla aina vain paremmaksi valmentajaksi. Tiedän myös mitä on olla luistelija nykyaikana, ja tämä on varmasti yksi vahvuuteni - tiedän mitä vaaditaan, minkälaisia paineita ja haasteita luistelija voi kokea nykypäivän urheilumaailmassa ym. Koen että voin omalla tietotaidollani auttaa luistelijoita kehittymään ja nauttimaan tekemisestä.

En koe että siirtymällä valmentajaksi yrittäisin jotenkin täyttää kilpauran jättämää "aukkoa" tai jotakin katkeruutta. Vaikka oma urani ei ehkä loppunutkaan haluamalla tai toivotulla tavalla niin olen silti todella kiitollinen kaikista vaikeista hetkistä ja ongelmista. Ne opettavat aina eniten, ja valmistavat minua myös valmentajana toimimiseen. Näitä asioita täytyy ottaa huomioon ja yrittää minimoida riskit mm. loukkaantumisille ja uupumukselle. Olen saanut käytyä hyvin uraani ja sen eri vaiheita läpi, ja koen että alun surun, vihan, pettymyksen ym. tilalla on nyt vain kiitollisuus ja onni siitä, että tämä matka on tehnyt minusta tämän ihmisen mikä nyt olen.

Ihan kohta aloitan jo uuden kauden sekä työt täysin eri roolissa, saman lajin parissa! <3 Jännittävää ja hieno mahdollisuus

Ajattelin että julkaisen myös tänne edelliseen blogiini tekemän urani "päätöspostauksen" sekä joitakin kirjoitelmia, joita olen tehnyt luistelusta.

<3: Olivia