Alakerran uusi ilme

Jo muutamassa postauksessa olenkin jo kertonut, että meillä on käynyt täällä aikamoinen pyörremyrsky. Kaikki sai alkunsa siitä, kun tajusin aloittaneeni hurjan sairasteluputken viisi vuotta sitten siirryttyäni maalaisromanttiseen sisustustyyliin. Kotimme ilme piti sisällään hyvinkin vanhoja huonekaluja, joita ostelin kirpputoreilta ja maataloista. Oli vanhaa ovea, lautoja, satavuotta vanhoja hyllyjä ja tuoleja. Kauniita tavaroita, joita ei kaikkia kuitenkaan ollut tarkoitettu edes sisätiloihin, enkä todellakaan tiennyt, millaisissa oloissa niitä on vuosikymmenten ajan säilytetty. Sen kuitenkin tiedän, että ollessani vielä työelämässä altistuin työpaikallani todella pahasti homeelle, ja nykyisin saan oireita jo hometalossa asuvan ihmisen vieressä seistessäni. Niinpä ajattelin, että jos on pienikin mahdollisuus sille, että olenkin jatkuvassa infektiokierteessä omistamieni vanhojen huonekalujen ja tavaroiden vuoksi, on niistä nyt aika luopua. Kaikki ihmisethän eivät oireile homeisille tavaroille lainkaan, jos eivät ole homeelle altistuneet jo aiemmin, mutta koska tiedän itse oireilevani, tuntui tämä päätös oikealta.

Helppo päätös se ei kuitenkaan ollut. Sain kuulla monilta ihimisiltä epäilyjä siitä, näinkö voisin oikeasti oireilla huonekaluillemme. Moni myös sanoi, että varaudu siihen, että sairastelu jatkuu ja huomaat vain luopuneesi kaikista aarteistasi aivan turhaan. Onneksi mieheni oli tukemassa päätöstäni, ja vaikka lapsia surettikin, kun kotimme alkoi pian näyttää autiolta, luottivat he siihen, että äiti kyllä sisustaa kodin vielä uudestaan kauniiksi. Ja niin minä teinkin. Vanhoista huonekaluista saamillani rahoilla ostin uutta tilalle, ja pian koti alkoi taas näyttää kodilta. Samalla sain muutettua sisustustyyliä kerta heitolla siihen suuntaan, johon sitä olenkin viime aikoina halunnut viedä, joten edelleenkään päätös ei kaduta!

Olohuoneessamme oli aiemmin kolmen istuttava ektorp, mikä oli kovin pieni kuusihenkiselle perheellemme. Niinpä olinkin iloinen, kun muutosprosessin aikana löysin ektorpin kulmasohvan käytettynä. Nyt mahtuu koko perhe istumaan! Sohvaa hakiessa pidin huolen, ettei sohvan aiempi koti ainakaan haissut homeelle. Takkapuut sijoitin uusvanhoihin laatikoihin takan viereen. Voi olla, että niille täytyy vielä keksiä parempi säilytyspaikka.

Meidän suuren suuri tv oli aiemmin korkean senkin päällä. Siirsimme senkin nyt yläkertaan, ja hankin tv:n alle matalamman tason. Näin tv ei hallitse enää niin kovasti, ja uusi tapettiseinäkin tulee kauniimmin esille.

Klaffilipaston tilalle ostin siron keittiöaputason, jolle saan yhä laiteltua pieniä asetelmia esille. 

Aiemmin alakerran nurkkauksessa ollut vanha pöytä ja vanhoista ladon laudoista tehty seinämäkin sai lähteä, ja tilalle laitoin lipaston ja sen ylle peilin tuomaan tilan tuntua.

Tältä meillä näyttää nyt! Mitäs pidät? Itse olen lopputulokseen oikein tyytyväinen! Keittiön puolikin on muuttunut, mutta sitä esittelen teille myöhemmin. Oikein mukavaa viikon jatkoa kaikille!