Kaksostenpäivä 2.2.

Tänään on meidän perheessä odotettu päivä, Kaksostenpäivä! Tätä päivää on perheen pienimmät odottaneet vuoden, onhan tänään heidän oma juhlapäivänsä. Minusta on mukavaa, kun arjen keskellä on pieniä juhlahetkiä. Niinpä juhlimme nimipäiviä, kaksostenpäivää, lapsenoikeuksien päivää, ystävänpäivää, milloin mitäkin. Meidän arki koostuu niin paljon eri terapiakäynneistä, lääkäreistä, verikokeista ja operaatioista, että pienet juhlahetket tulee ilman muuta tarpeeseen. Tänään siis paistamme pätkiskakkua ja syömme herkkuja koko perheen voimin. Illalla olisi tarkoitus katsoa uudelleen Onnelin ja Annelin ensimmäinen elokuva, tytöt kun sitä kovasti toivoivat.

Photo by Suvi Häyrinen, MySight photography

Mitä sitten kaksosuus meidän perheessä tarkoittaa? Tytöt ovat identtisiä kaksosia, ja vaikka jakavatkin saman oireyhtymän, toisen tytön lisäsairauksien vuoksi he eivät ole aivan identtisen näköisiä eikä nykyisin kokoisikaan. Luonteen ja taitojen kohdalla olen monta kertaa nauranut, että munasolu on kyllä jakautunut täydellisesti kahteen eri osaan tyttöjen kohdalla! Siinä missä toinen on yliempaattinen ja huolehtivainen, on toinen jämäkkä omaa puoltansa pitävä tyttö. Siinä missä toinen on piirtämisessä hyvin lahjakas, on toinen hyvä laulamaan. Toisella on vaikeuksia oppia tiettyjä asioita koulussa, toinen oppisi helpommin, mutta motivaatio ei ole niin hyvä. Tytöt siis monessa asiassa täydentävät toisiaan.

Toisaalta on heillä paljon yhteistäkin. Molemmat rakastavat musiikkia, esiintymistä, pelien pelaamista. He ovat todella sosiaalisia ja iloisia tyttöjä. Tytöt käyvät toistaiseksi eri luokkaa, mutta tulevasta emme vielä tiedä. Tuntuu, että ammattikasvattajilla on vankka mielipide siitä, tulisiko kaksosten olla samalla vai eri luokalla - pääasiassa ovat siis sitä mieltä, että kaksoset tulisi aina päivähoidossa ja koulussa erottaa. Kaksosten äitinä en ole asiasta lainkaan samaa mieltä. Tytöt ovat kyllä täysin omia persooniaan, ja omaavat vahvan oman identiteetin. Siltikin sisko on tärkein ihminen maailamassa, jota puolustetaan viimeiseen hengenvetoon ja jota tulee herkästi ikävä. Muistan eräänä esikouluvuoden iltana, kuinka toinen tytöistä itki joka iltaista itkuaan ja sai lopulta sanotuksi:"Et sie voi äiti ymmärtää, miltä tuntuu mennä eskariin, jossa ei ole ainuttakaan ystävää, ja se oma rakas kaksossiskokin on eri ryhmässä!" Totta, ei me yksöset voidakaan koskaan ymmärtää, miltä tuntuu olla kaksonen, saatika identtinen kaksonen. 

Photo by Suvi Häyrinen, MySight photography

Kaksosside näyttäytyy meillä monella eri tapaa arjessa. Muutaman viikon iässä, toisen tytön asuessa sairaalassa, alkoi toinen tyttö kotona yöllä itkeä tasan samaan aikaan, kun siskonsa vointi romahti. Tuohon itkuun ei auttanut maito, ei lohduttelu, se oli jotain todella syvältä tulevaa. Tuo tapaus toistui muutamaan kertaan. Kotona asunut kaksonen tyyntyi aina vain, jos laitoin hänen poskeaan vasten oman poskeni - kai hän oli tottunut siihen kohdussa, että sisko oli ihan lähellä. Nykyisin itketään sitten koko koulupäivä huolesta, kun sisko on leikkauksessa. Ja toisen herätessä anestesiasta, on ensimmäiset sanat:"Voinko soittaa siskolle?".

Tottakai kaksoset myös tappelevat enemmän kuin kukaan muut, kilpailu on kovaa, ja kaikkea pitää saada juuri samanverran. Vaatteissa on tärkeää, että siskokin saa juuri samanlaisen, vaikkei niitä aina välttämättä samaan aikaan laitetakaan päälle.Toinen tytöistä on hyvin kiinnostunut vaatteista, ja pitääkin usein huolen, että myös sisko on pukeutunut siististi. Toisin kun voisi luulla, tämä ei ärsytä siskoa lainkaan, vaan hän on hyvin iloinen, että sisko neuvoo häntä pukeutumisessa.

Niin se vaan menee, että on vaikea välillä ymmärtää tuota taianomaista kaksossidettä, mutta ei sitä tarvitsekaan täysin ymmärtää. Haluan vain tukea tyttöjäni olemaan juuri sellaisia kuin ovat, erikseen ja yhdessä. Ja annan heidän nauttia siitä, että heillä on aina olemassa se sisko, johon turvautua - oma kaksossisko. 

Oikein hyvää Kaksostenpäivää kaikkiin kaksosperheisiin!