Käytännöllisyys kauneuden edelle

Meidän kaksoset täyttävät pian jo 9 vuotta, ja tajusin tässä eräänä päivänä, että kyllähän tuon ikäiset lapset voisivat jo opetella mikron käyttämistä. Tytöillä on kuitenkin Turnerin syndrooma, joka aiheuttaa lyhytkasvuisuutta. Kansainvälistä määritelmää lyhytkasvuisuudesta ei ole, mutta käytännössä lyhytkasvuisena pidetään naista tai miestä, jonka aikuisiän pituus on alle 140-150cm. Meidän tyttöjen odotuspituus on 140cm, mutta siihen vaikuttaa vanhempien pituus (ikävä kyllä tyttöjen harmiksi meitä vanhempiakaan ei ole suurilla senteillä siunattu) sekä kasvuhormonihoito, jota tytöt saavat joka iltaisilla pistoksillaan. Nähtäväksi jää, mikä tyttöjen aikuispituus on, mutta nyt jo huomaa, kuinka he ovat selvästi ikätovereitaan lyhyempiä. Siispä he eivät myöskään yletä niin korkealle, kuin monet ikäisensä ylettävät.

Vanhassa kodissamme teimme keittiöremontin juurikin tyttöjä ajatellen. Poistimme kaikki hyllyt ja laitoimme kaikkialle vetolaatikoita, joista on helpompi ottaa tavaroita. Mikron paikkaa emme sielläkään tosin osanneet ajatella vielä, sillä tytöt olivat remonttia tehdessämme vain kaksivuotiaita. Nyt kuitenkin mikron paikka alkoi mietityttää. Täällä vuokrakodissamme mikro on mikrohyllyllä, niin kuin varmasti monissa kodeissa. Siihen ylettävät hyvin vanhemmat lapsemme, mutta kaksoset eivät ylettäneet edes painamaan nappeja saatika avaamaan mikron ovea.

Siispä alkoi pähkäily. Mihin mikron sijoittaisimme? Keittiömme on todella pieni, ja kaiken lisäksi siinä on pieni ikkuna. Laskutilaa on vähän, ja kuten saimme huomata, erityisen vähän sellaista laskutilaa, johon mikro mahtuisi. Ainoa järkeenkäypä ratkaisu oli nostaa mikro mikrohyllyn alapuolelle, tiskipöydälle. 

Eihän se siinä maailman kaunein ole, mutta voi sitä tyttöjen riemua, kun saivat ensimmäistä kertaa lämmittää ruoka-annoksensa ihan itse! Lasten riemu syntyy niin pienistä asioista, ja suurin niistä on varmaankin tunne "minä pystyn, ihan itse!" 

Kaikki pastellinsävyiset astiat jäi yhä esille, vaikka esikoinen hienosti ehdottikin, voisiko "noita äitin juttuja vähän siirtää, niin mikro mahtuisi siihen", hih!

Keittiömme ei todellakaan ole kotimme kaunein paikka, ei tilaihme, eikä kovin käytännöllinenkään, mutta näillä mennään, mitä on annettu. Ainakin se on nyt askeleen toimivamme pikkutyttösillemme. 

Oikein ihanaa sunnuntaita kaikille! Minä alan täällä pakkailla sairaalakasseja valmiiksi, huomenna meitä kutsuu taas Helsinki, ja muutamien tutkimuspäivien jälkeen erityisintä tyttöstämme kutsuu jälleen kerran leikkaussali. Sen jälkeen meidän onkin aseteltava keittiöön taas tippateline ruokapumppuineen, joten mikron sijoittelu voi tuntua aika pieneltä asialta taas!