Kevätjuhlien aikaan

Eilisiltana ei meidän kodissa meinannut uni tulla silmään, kun oli niin kovin jännitystä ilmassa. Tänä aamuna sitten kiharreltiin hiuksia, laiteltiin hiukan meikkiäkin ja siliteltiin vaatteita juhlakuntoon. Viimein oli koittanut lasten suuresti odottama päivä - kevätjuhlapäivä! Eniten varmasti juhlia jännittivät meidän kaksoset, jotka esittivät ensimmäistä kertaa lauludueton suuren yleisön edessä. Tytöt ovat olleet kotiopetuksessa toukokuun ajan Eevin toipuessa leikkauksestaan, eivätkä he voineet osallistua luokkiensa esityksiin. Niinpä he valmistelivat laulun, jonka esittivät kahdestaan salin täynnä olevalle yleisölle. Keskimmäinen lapsistamme jätti ala-asteen taakseen ja vanhin lapsistamme jännitti, onko saanut kovalla työllä keskiarvoaan nostettua. 

Tämä kouluvuosi on ollut meidän perheessä melkoista tunteiden vuoristorataa. On koettu suuria pettymyksiä, surujakin, kuin myös suuria ilon ja onnistumisen hetkiä. On saatu uusia diagnooseja ja saatu kuulla, ettei välttämättä se polku, jonka olet itsellesi tulevaisuuttasi varten suunnitellut, olekaan se kaikkein paras polku. Siinä voi mennä hetki, jos toinenkin, uutta polkua etsiessä. Periksi ei kuitenkaan kukaan lapsistamme ole antanut, ja vaikken koskaan ole numeroiden merkitystä juurikaan painottanut, tuli kyynel silmään nähdessäni, kuinka iloisia lapset olivat saadessaan kovan työnsä arvoiset todistukset. 

Lapsillamme on siis kaikenlaisia haasteita koulupoluillaan ja elämässäänkin, mutta olemme mieheni kanssa tavattoman ylpeitä sii, kuinka hienosti he haasteensa kohtaavat. Nyt on aika jäädä hyvillä mielin kesälomalle rankan kouluvuoden jälkeen. Tänään on juhlapäivä, ja sen on jokainen oppilas, opettaja ja avustaja ansainnut!