Kuuletko jo tonttujen hiipivän?

Joulunalusaika on varmasti kaikkein jännittävintä ja ihaninta aikaa vuodessa. Portaikossa roikkuu lasten joulusukat, joihin tonttu tuo toisinaan pieniä yllätyksiä. Toinen kaksosistamme on harjoittanut tiivistä kirjeenvaihtoa tuon tontun kanssa, tosin viime kirjeessään tonttu totesi olevan nyt jo niin kiireinen, ettei ehdi enää kirjoitella. Tonttujen jälkiäkin ollaan ehditty jo löytämään, ja joulupukin kirjeet kirjoitettiin jo marraskuussa. Nissetkin ovat päässeet jo ulos laatikoistaan, ja tänä vuonna he pääsivätkin koko perheen voimin lämpimällä taljalla täytettyyn rottinkikoriin. Nuo korithan hankin klaffilipaston alle, josta jouduin nyt luopumaan. Siinä samalla tuli sitten opittua rottingin taivuttelua! Isompi koreista kun ei mahtunut lipaston alle sankoineen, joten ne oli taitettava sivulle. Yritin ensin kastella rottinkia, mutta ei sitä saanut silti taivutettua. Löysin sitten netistä mainon ohjeen: lämmittämällä rottinkia sitä saa taivuteltua helposti. Ja eipä sankoja pitkään tarvinnutkaan hiustenkuivaajalla lämmitellä, kun ne sai jo taivuteltua hyvin sivuille! Ja kun nyt jouduin luopumaan klaffilipastosta, niin lämmitin sangat uudelleen ja taivutin ne takaisin alkuperäiseen asentoon. Helppoa kuin mikä! Täytyy kuitenkin myöntää, että ei minusta rottinkikorien tekijää tulisi.

Ja jottei joulu ihan vaan Nisseihin jäisi, niin onhan meillä jo kuusikin koristeltuna. Joulu on niin lyhyt aika, että sitä on mukava fiilistellä jo pitkään ennen varsinaista juhlapäivää. Lapsetkin ovat tähän äidin rytmiin jo hyvin oppineet, ja halusivat ehdottomasti laittaa kuusen jo ensimmäisenä adventtina. Ja mikäs siinä, tekokuusi kun kestää niin kauan kuin sitä vaan jaksaa katsella! Esikoinen vähän valitteli, kun tämä meidän tekokuusi on häntä lyhyempi jo, mutta kyllä tuo saa nyt ainakin vielä tämän joulun kelvata. Itse haluaisin hiukan aidomman näköisen kuusen, eikä toki lisäsentitkään pahaa tekisi, mutta ehkäpä ensi jouluna sitten. Meillä on traditiona joka vuosi, että lapsista vuorossa oleva saa laittaa kuuseen latvatähden. Tänä vuonna vuorossa oli nuorimmaisemme, kaksosista toisena syntynyt tyttönen. Hänelle kuusi on vielä oikein hyvän kokoinen: tähden kiinnittämiseen tarvittiin vielä jakkaraa ja isin tukea.

Tällaisia joulunaluspuuhia meillä! Mukavaa viikonloppua kaikille!