Turkissa ei uskalla liikkua, vatsataudit iskee, eikä sinne uskalla varsinkaan lasten kanssa matkustaa! Vai uskaltaako sittenkin?

Perheellemme tuli keväällä ainutlaatuinen tilaisuus varata yhteinen lomamatka. Meidän lapset eivät ole koskaan käyneet etelässä, eivät lentäneet lentokoneella, eivätkä tutustuneet Ruotsia oudompaan kulttuuriin. Lapsillamme on myös monenlaisia erityistarpeita, eikä niistä suinkaan vähäisin ole toisen kaksosen mahalaukkuavanne, joten matkan suunnittelu ei ollut ihan yksinkertaista.

Vertailimmekin pitkään eri kohteita. Suurimpina kriteereinä matkan valitsemiselle olivat aurinko ja edullisuus. En myöskään halunnut valita kohdetta, johon olisi liian pitkä matka lentää, sillä en tiennyt, kuinka lentomatka tulee sujumaan. Maaliviivalle pääsivät Turkin Alanya tai Mallorcan Alcudia. Molemmissa olen itse käynyt aiemmin ja molemmista kohteista olen tykännyt. Näiden kahden kohteen välillä suurin ero ei suinkaan mielestämme ollut terroriuhka, vatsataudit tai eri valuutta, vaan hintataso. Siinä missä olisimme päässeet Mallorcalle viikoksi, pääsimme Alanyaan kahdeksi viikoksi. Siispä, monien kauhuksi, valitsimme kohteeksemme Turkin Alanyan.

Sen tiesin jo etukäteen, että ruoka ja juoma on Turkissa halpaa. Siispä valitsimme majoitusvaihtoehdoksi kahden makuuhuoneen huoneiston huoneistohotellista. Toisaalta kuuden hengen perheelle ei ihan kauheasti valinnanvaraa ole hotelleissa, ei ainakaan sellaisissa, joihin budjettimme ylsi. Valintamme oli kuitenkin hyvä. Huoneistossa oli hintaan sisältyvä ilmastointi, joka todellakin tuli tarpeeseen kahden viikon lomamme aikana. Hellettä kun piisasi yötä päivää! Huoneistoa siivottiin tehokkaasti päivittäin, ja toisella viikolla ystäväni vinkkasi, että hei muuten, siivoojat tiskaavat kyllä tiskitkin, jos vaan aamulla maltat ne heille jättää, hih.

Lämpöä Alanyassa tosiaan riitti, mutta lämpöähän olimmekin menneet hakemaan. Päivisin uitiin monen monituista tuntia, ja iltaisin kävimme basaareissa ja rannalla. Hotellimme sijaitsi lähellä Kleopatra-rantaa, jonka upea hienohiekkainen rantaviiva on kaksi kilometriä pitkä. Ikävä kyllä ranta syvenee melko nopeasti, ja aallot olivat niin hurjia, ettei kaksoset voineet meressä juuri uida. Sen sijaan hotellin uima-altaissa pulikoitiin usein aamusta iltaan.

Illalla otimme toisinaan taksin, jolla ajelimme Basaari-alueelle. Taksikyydit olivat halpoja, vain muutaman euron, ja kaikkiin takseihin mahtui 6-7 henkilöä. Useimmiten kysyimme matkan hinnan etukäteen, vain muutaman kerran kuski käytti taksimittaria. Kaiken maksoimme matkallamme liiroina, sillä se on edullisempaa. Tippien antaminen oli tärkeää, ja onneksi olimme vaihtaneet jo Suomessa hiukan rahaa, sillä hotellin pikkolo odotti tippiä kannettuaan laukkumme sisälle hotellihuoneeseemme. 

Entä sitten se terroriuhka ja ne hurjat vatsataudit? Niistähän meitä tosiaan varoiteltiin useaan otteeseen. Monelta sain kuulla, kuinka Alanyassa tehdään jatkuvasti ratsioita, joissa kaikkien täysi-ikäisten on esitettävä passinsa. Hygieniataso on huonoa, ja vatsataudit jyllää. Noh, ei se ihan niin mennyt! Toki suurissa ostoskeskuksissa oli metallinpaljastimet, joiden läpi piti kulkea sisälle mennessä. Lentokentällä oli vartijoilla rynnäkkökiväärit, mutta toisaalta niin oli lähtiessämme Helsinki-Vantaallakin. Passeja meiltä ei Alanyassa kyselty kertaakaan, mutta yhdeltä retkeltä tullessamme pikkubussimme pysäytettiin ja kuskin oli esitettävä passinsa. Ei ole siis aivan huuhaatietoa, että joskus saatetaan busseja ja takseja pysäyttää, ja jokaisen on esitettävä passinsa. Tätä saattaa myös tapahtua kauppakeskuksissa, joten varmuuden vuoksi niissä käydessämme kannoin passeja mukanani.

Hygieniataso sen sijaan ei ole mitenkään erityisen huono. Turkin vesijohtovettä ei kuitenkaan meidän vatsat kestä, joten pullovettä saa kantaa kaupasta olan takaa. Se ei onneksi ole kallista. Käsidesiä käytimme alkumatkalla aina ennen ruokailua, mutta pian huomasin senkin unohtaneeni laukustani. Jäitä annoimme laittaa juomiin surutta ja jäätelöitä söimme myös hyvillä mielin saamatta minkäänlaista ruokamyrkytystä. Toki aina on riski ruokamyrkytykseen lämpimissä olosuhteissa, joten huolellisuus ei ole koskaan pahitteeksi. 

Iltaisin basaarialueellakin olo tuntui turvalliselta. Turkissa on paljon sisäänheittäjiä, ja heidät höpinänsä toisinaan ärsytti, mutta aika pian sitä oppi olemaan huomioimatta heidän huuteluitaan. Turismi on Alanyassa vähentynyt todella paljon, ja kaikkialla oli melko hiljaista. Meitä se ei toki haitannut, päin vastoin. Minkäänlaista turvattomuuden tunnetta en kuitenkaan tuntenut.

Tämä oli nyt tällainen yleisluontoinen postaus matkastamme. Jos haluat tietää, onko siellä Turkissa muuta ostettavaa kuin piraattituotteita, nahkaa ja kelloja, niin ole kuulolla! Saatat vielä yllättyä!