Voimaa ruusuista huolten keskelle

Minulla on viime viikot ollut voimat kovin vähissä, ja tuntuu, että harteilla on huolia kannettavana enemmän kuin jaksaisin niitä kantaa. Suurin osa niistä on kuitenkin sellaisia, ettei niille minkään itse mahda, vaan on vaan mentävä sinne, minne tuulet kuljettavat. Meidän perheeseen on taas asettunut asumaan musta koira, jota masennukseksi kutsutaan, ja tällä kertaa se asettui asumaan pienimmän tyttösemme viereen. Kaikki masentuneiden lasten vanhemmat tietävät, kuinka tuskallista on katsoa vierestä, miten musta aalto vie lapsen mennessään. Ja vaikka miten yrität puristaa lapsesi kättä, on aallon voima niin luja, että se vain vie mennessään. Tuolloin on vaan toivottava koko sydämen voimalla, että se aalto tuo vielä sen tutun lapsen takaisin, juuri omana itsenään. 

Näiden rankkojen aikojen keskellä sitä kaipaa ympärilleen jotain kaunista, jotain valon ja ilon tuojaa. Rakas miehenikin ymmärtää sen, ja hän toikin eräänä päivänä minulle kauniin ruusun iloa tuomaan. Tämä kauniin vaaleanpunainen ruusu löysi heti paikkansa lipaston päältä Riviera Maisonin lyhtyjen ja talon vierestä.

En tosin tiedä, riittääkö valo tälle kauniille ruususelle tuossa paikassa, joten voi olla, että siirrän sen ruokapöydälle vielä. Valokuvia ottaessa tajusin kuitenkin, miten paljon sitä oikeasti kaipaakaan taas hiukan värejä ympärilleen. Edes pieninä annoksina. Seuraava askeleeni taitaakin olla kohti kauppaa hakemaan ne turkoosit kynttilät noihin lyhtyihin. Kun elämä koettelee kovin, kannattaa etsiä iloa sieltä, mistä sitä voi löytää - löytyy se sitten kukista, kauniin värisistä kynttilöistä tai vaikkapa rauhallisesta teehetkestä. 

Oikein ihanaa maaliskuun alkua kaikille! Pitäkää itsestänne hyvää huolta!