6 päivää ruskaa: päivä 2

Toisen päivän retkiohjelmaan kuului Pielpajärven erämaakirkolle vaeltaminen. Niinpä aamupalat syötyämme lähdimme matkaan. Päivä oli pilvinen ja harmaa. Ja enemmän tai vähemmän epävakaista säätä oli luvattu koko viikoksi. Meillä oli kuitenkin onnea, sillä kertaakaan emme kastuneet. Värit luonnossa toki näyttäisivät räiskyvämmiltä auringossa mutta en valita.

Miksi naava täällä on mustaa? Olen tottunut vihreänharmaaseen naavaan...

Mun matkanteko oli hieman hidasta, kun pysähdyin koko ajan ihastelemaan ja valokuvaamaan jotakin. Lopulta kuitenkin saavutimme maiseman, joka muistutti vähän brittiläistä nummimaisemaa... ehkä? Ja maiseman horisontissa kohosi Pielpajärven erämaakirkko.

Kirkon saarnatuolissa oli kyltti, että ei saa kiivetä. Minä ajattelin, että kyllähän pappi saa kiivetä... Jälikäteen ajateltuna kyltti saattoi olla siinä siksi, ettei saarnatuoli tuntunut järin tukevalta. Romahtaessaan se tuskin katsoo titteliä...

Meidän kanssamme samaan aikaan kirkolle sattui ammattivalokuvaajaksi itsensä esitellyt mies, joka suostui ottamaan meistä ryhmäkuvan. Nimeä en tajunnut kysyä, että olisi saanut krediittiä tästä otoksesta. Julkaisuluvan kuitenkin kysyin. Näköjään ammattivalokuvaajakaan ei saa tätä porukkaa näyttämään järkevältä. :D

Meillä olisi tässä kaikki Pielpajärven kappeliseurakunnan perustamiseen tarvittava::kirkkoherra, seurakuntapastori, diakoni, kanttori, 2 nuorisotyönohjaajaa, joista toinen erikoistunut varhaisnuoriin ja toinen rippikouluun ja suntio/kiinteistötyyppi. Jäädäänkö tänne?

Palattuamme parkkipaikalle kaikilla oli lievä pissahätä. Parkkiksen laidan vessa ei kuitenkaan houkutellut ketään tuoksullaan, joten suostuteltiin Kalle viemään meidät Inarin keskustaan paikalliseen baariin. Niinpä me siis menimme yksille Papanaan, että saimme käyttää vesivessaa. Minusta tuntui, että baari oli minulle luotu, sillä narikassa minua tuijotti Darth Vaderin naama (Star Wars-aiheisia blogijuttuja täällä) ja portaita alakertaan koristi Super Mario-pelin kenttä (Game Design-aiheisia juttuja täällä). Nurkassa oli PS4 ja alakerran vessojen nuhjuiset julisteet saivat minut hymyilemään.

Ehdittiin me vähän aikaa ajaa sitä Junnu Vainion "Matkalla Pohjoiseen"-biisistä tuttua Kaamasentietäkin ennen kuin käännyttiin Angelintielle. Mitä sitä näkikään naamasta?

Kauheessa kiireessä Kaamasen tiellä...

Mökille palatessa maa oli muuttunut minusta asteen punaisemmaksi, sanoin niin joka päivä reissulta tullessa.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.  (1.Moos.1:8b)

xoxo,

minä