6 päivää ruskaa: päivä 3

Kolmannen päivän retkiohjalmassa oli Saariselällä käynti. Kaikista retkistä tämä oli minusta tylsin, sillä siihen liittyi vähiten luonnossa olemista. Sen huomaa myös päivän aikana kameralle tallentuneista kuvista. Ei inspiroinut. (Neljännen päivän kuvia on sitten senkin edestä.) Pysähdyimme Saariselän keskustassa kahville ja me neljä joukkueen nuorinta kävelimme siitä Kaunispään huipulle, kun ne kolme vanhinta autoilivat paikalle.

Ylhäällä tapahtui se päivän inspiroivin osuus. Ruoka! Kasvispihviä, juureksia ja korvasienikastiketta. Nams...

Minä kävin ostamassa taaperolle pienen poron huippukaupasta. Taapero oli aiemmin sanonut haluavansa edelliseltä reissulta tuodulle porolle (joka on sen suuri aarre) isin, äidin ja siskon. En nyt kuitenkaan ajatellut sijoittaa kaikkia rahojani pehmoleluihin, vaan ostin olemassaolevalle porolle vauvan. Taapero olikin tosi tyytyväinen. Ensimmäisenä kotiinpaluun jälkeisenä päivänä pehmot kantoivat nimiä Poro ja Tutti. Mutta seuraavan yön aikana ne olivat mystisesti muuttaneet nimeä ja olivatkin kuulemma Iso-Iita ja Pikku-Iita... pysy siinä sitten perässä. Mutta takaisin Saariselälle!

Minua edellä kassajonossa oli kolme samalla tavalla pukeutunutta mummua, joista joka ikinen maksun hetken koittaessa tyhjensi kukkaronsa tiskille ja sanoi, että laske siitä nuoremmakses. Tekevätkö vanhemmat ihmiset noin kettuillakseen? Minua hieman harmitti seisoa siinä jonon jatkeena, kun kassaneiti laski summia viisisenttisistä. Minun maksuni kun olisi toiminut yhdessä kortin hujauksessa. Hyvät vanhukset, nykyisin on olemassa sellaisia panoautomaatteja, joihin sen kukkaron sisällön voitte kaataa ja se kone laskee kolikot verrattain nopeasti ja siirtää rahat tilillenne, josta voitte nopeasti hoitaa maksut jonoa jumittamatta. (Olen tietoinen, että suinkaan kaikki vanhemmat ihmiset eivät vie säästöpossuaan kauppaan tai jonota pankkikirjan kanssa pankissa juuri lounasaikaan, mutta tämä niille, jotka niin tekevät. Minä oikeasti ihan paljon tykkään vanhemmistakin ihmisistä, ettei nyt kenellekään jää epäselväksi)

Mökille palattiin Karhunpesäkiven kautta. Siellä olikin sitten bussilastillinen kotkalaisia, niin että piti yrittää käyttäytyä. Mitens se meni? Noin niinku omasta mielestä?

Nunnuka nunnuka lai lai lai...

Mökillä hoidettiin taas saunomiset ja syömiset alta pois. Minulle juotettiin skumppaa, joka epäilyttävästi muistuttaa meidän astianpesuainetta. Pakko sanoa, että olin skeptinen...

Meillä on ihan varmana tätä samaa Fairya kotona!
Parasta mökissä olivat mun mielestä isot ikkunat joelle... ja takka... ja oikea puusauna

Ne, jotka ovat käyneet noilla Jyrkilän Sepon mökeillä, tietävät, että ne ovat täynnä positiivisia elämänoppaita, voimakortteja ja kannustavaa kirjallisuutta. Jukka oli tuonut mukana paremmin itselleen sopivaa luettavaa...

Normaalien iltapuuhien jälkeen illan hämärtäessä hiippailimme kodalle paistamaan lettuja. Mulla oli oma karppilettutaikinani ja karppikermavaahtoni, etten jäisi paitsi riemusta. Muut eivät olleet lettutaikinani ystäviä, sillä se kuulemma haisi ihan raadolle paistettaessa.

Tässä näette kuulkaa megaharvinaisen meikittömän kuvan minusta. Älkää odottako näkevänne näitä enempää! En tykkää esiintyä ilman ripsiä ja kulmakarvoja... :D
Kahvi <3

Tässä jutussa taisikin olla enemmän pärstäkuvia minusta, kuin kuvia ruskasta. Mutta odottakaas seuraava päivitystä! Siellä tulee sitten tunturia ja järveä ja ja ja...

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.  (1.Moos.1:13)

xoxo,

minä