Ahvenanmaan merenkulkumuseo ja museolaiva Pommern

Viimeinen aamu Maarianhaminassa. Minä olin ajatellut shoppailla, mutta minut äänestettiin kumoon. Tutustuisimme merenkulkumuseoon ja museolaiva Pommerniin. Museoon pääsee museokortilla ja molemmat kohteet hoituvat samalla lipulla.

Museo oli itse asiassa loistava. Täälläkin on otettu lapset upeasti huomioon. Iskä ja napero kiersivät museota vastauskortin kanssa etsimässä laivahiiriä ja ties mitä ja minä kuljin kamera kourassani. Kierroksen lopuksi palauttamalla vastauskortin täytettynä sai valita palkinnon aarrearkusta.

Museossa oli kaikenlaista puuhaa ja tekemistä. Minä puolestani hain sisustusinspiraatiota. Tiedättehän... merihenkinen sisustus - ja silleen...

Mun seuraavia projekteja ovat ehdottomasti se, että väkerrän laivan nimikyltin meidän seinälle ja pakotan isännän askartelemaan mulle merimiessolmuja. Se on kuitenkin ollut joskus partiossa, täytyyhän sen osata!

Meidän laivat voisivat olla Emelia ja Charlotta tyttöjen viimeisten etunimien mukaan...
Iceberg ahead!

Pitihän tuosta albatrossista ottaa kuva. Kotkalaisena Junnu Vainion laulut tietysti koskettavat:

Kun lähelleni näin mä naurulokin kaartavan
Niin tiesin että jotakin nyt vihdoin oivallan:
Siinä sielu on sen miehen
Jonka työt jää puolitiehen
Ja joka kaiken rakentaa vain varaan unelman

Mut albatrossi joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Kerrain lailla sen saan vapaana myös kiitää
Jos teen työni kuten vanha merimies (merimies)
Jos teen työni kuten vanha merimies

- Juha Vainio -

Jollen erehdy, niin tuo pitkä juttu on valaan penis. Jos olette miettineet...
Museossa on myös ihan oikea merirosvolippu, mikä on ymmärtääkseni maailman mittakaavassakin harvinaista!

Museon yläkerta keskittyy purjelaivojen aikakauteen. Ahvenanmaalla onkin ollut vilkasta laivanvarustelua sillä saralla. Alakerrasta löytyy sitten modernimpaa merenkulkua. Alhaalla on myös lasten puuhahuone.

Olis kiva, jos joku tulis pelastamaan...
Mun helmeni! <3
Laivamatkailun ytimessä...

Merenkulkumuseossa oli sama merimiestatuointinäyttely, joka oli aiemmin Kotkan Vellamossa. Missasin sen silloin, joten nyt tuli sekin koettua.

Enpä taida värillisiä ottaa jatkossakaan...

Museota ehdottomasti suosittelen mutta Pommern ei ollut kummoinenkaan kokemus. Ja sitä olin kuitenkin eniten odottanut. Olen lukenut äitini lapsuusaikaisen päiväkirjan moneen kertaan ja äiti kertoi käyneensä Pommernilla. Siitä saakka olen halunnut kyseisen aluksen katsastaa. Pommern on tällä hetkellä remontissa ja poissa normaalilta paikaltaan. Sinne pääsee sisään vain oppaan johdattaman ryhmän mukana. Ryhmä oli iso, joten ahdasta tuli, ja opas kertoi samat jutut kolmella kielellä. Eli isoin osa kierroksesta oli paikallaan kyttäilyä. 4-vuotiaalle tuotti tuskaa olla paikallaan ja hiljaa niin pitkiä aikoja. Kierros kesti kuitenkin melkein tunnin.

Siinä kohtaa olisi voinut lähteä shoppailemaan!

Sen verran suoritin sitten shoppailua itse museossa, että ostin 7,5 eurolla Captain-kyltin. Kyltti ei väreiltään sopinut meille, koska mulla on paljon kromia sisustuksessa. Niinpä maalasin kromi-spraylla kyltinkin sopivaksi. Nyt meillä on kapteenin sviitti. Isäntä kysyi, pitääkö kyltti vaihtaa, jos hän saa ylennyksen sotilasarvossa. Mietitään sitä sitten...

Se olisi viimeinen Ahvenanmaan postaus - ainakin tällä erää.

Jos suunnittelet matkaa Ahvenanmaalle, lukaisehan läpi muutkin vinkit:

Kivaa oli - mutta kaikki loppuu aikanaan!

xoxo,

minä