Ei menty merta edemmäs kalaan - mentiin Maretariumiin!

Mun on heti aluksi myönnettävä, että olen huono kotkalainen. Olen käynyt Maretariumissa tasan kerran aikaisemmin. Oikeastaan kalat eivät ole kuuluneet mielenkiintoni kohteisiin. Mutta nyt syyslomalla päätin ottaa itsenikehittämisprojektin ja käydä paikoissa, kiinnostua asioista ja piirtää niitä. Minulle ja taaperolle tarjoutui tilaisuus päästä käymään Maretariumissa, enkä olisi uskonut, että minulla on siellä niin hauskaa! Ajattelin, että se olisi enemmän taaperon juttu, mutta huomasin olevani ihan yhtä innoissani!

Sillä edellisellä käynnillä en huomannut, miten paljon puuhaa Maretariumissa on. Tosin minulla oli silloin vähän isompi lapsi mukanani, ehkä sekin vaikutti. Kolmevuotiaan kanssa on jotenkin tosi siistiä tutkia maailmaa!

Yhden altaan kohdalla kuultiin huuto: "Hyi, äiti tuolla vedessä on käärme!" Minun piti selittää, ettei kyseessä suinkaan ollut käärme, vaan ankerias.

Hyi käärme!

Olihan siellä toki ihan oikeitakin käärmeitä, muun muassa rantakäärmeen vauvoja. Inhottavat otukset lipoivat kieltään... onneksi oli lasi välissä. Vaikka eiväthän nuo vaarallisia ole.

Vauvakäärmeet. Vertaa saniaiseen!

Luontoluokassa taapero rakenteli erilaisia kalapalapelejä ja onki, sillä välin, kun minä luonnostelin kaloja paperille. Kalaa on muuten vaikea piirtää, kun se uiskentelee koko ajan karkuun! Paitsi hauki. Hauki oli aivan paikallaan koko sen reilut kolme tuntia, jonka Maretariumissa vietimme. Edellisenä päivänä olimme käyneet piirtämässä panssarivaunua Haminassa, se pysyi paljon paremmin paikallaan kuin enemmistö kaloista!

Luontoluokan pelit ja leikit olivat tosi kivaa puuhaa just tuollaiselle 3-4-vuotiaalle! (ja varmaan vähän isommallekin) Minua huvitti luokan vitriinissä oleva ravunraato ja merisiilit. Ne olivat nimittäin ihan täsmälleen samanlaisia, kuin minä raahasin jäämeren rannalta. Mulla on sama rapu lasikuvun alla työhuoneessa. Tosin kokosin sen vähemmillä raajoilla, että mahtui kuvun alle. Ja jos joku miettii, että onko merisiilin syöminen 2-vuotiaalle hengenvaarallista, niin säästän sinut soitolta myrkytyskeskukseen: ei se siihen kuole.

#rapuselfie

Kun nyt koulun kautta olen innostunut piirtelemisestä, niin innostuin myös yläkerran kala-aiheisesta taidenäyttelystä.

Kävimme vällillä kahvilla ja palasimme sitten näyttelyyn. Bongasimme rooliasuja, joita sai pukea. Minäkin pukeuduin ja Maretariumin Janna tarjoutui ottamaan meistä taaperon kanssa yhteiskuvankin. Mutta minä näytin kyllä kala-asussa niin karmealta, että enpä taida niitä kuvia julkaista! :D Kuulemma rooliasuja oli aluksi vain lapsille, mutta sitten huomattiin, että aikuiset ovat vähintään yhtä innokkaita pukeutumaan. Asun olisi saanut lainata Maretarium-kierroksen ajaksi. Nostan hattua kaikille aikuisille, joilla on pokkaa siihen suoritukseen!

Mistähän tuollaisia vanhoja kalastus-/ravustustarvikkeita muuten saisi... sopisivat kivasti meidän yläkerran sisustukseen nimittäin!

Joidenkin altaiden ja terraarioiden tutkiminen vaati vähän kärsivällisyyttä. Vesiliskoterraarion ohi olin kulkenut jo kertaalleen tuomiten sen tyhjäksi, kunnes hoksasin, missä mittakaavassa pitää etsiä. Vitsi, miten pieniä ne ovat!

Olimme jo poistumaisillamme, kun Janna vielä huikkasi, että kohta sukeltaja ruokkisi sampiakvaarion kalat. Ja onneksi huikkasi! Sammet olivat ihan mun ja taaperon lemppareita. Vaikka pelkään viiksiä ihmisellä, kalalla ne näyttävät melko sympaattiselta! Sampi-sanan taivuttaminen tosin oli taaperolle ylivoimaista: sampi, sampit.

Valkoinen sampi oli ihan meidän lemppari! Se oli niin omituisen näköinen, kun se näytti melkein hohtavan akvaariossa.

Ihan jäätävän kokoisia nuo kalat! Sammet olivat helposti taaperoa pidempiä. Ja samanpainoisia. Maretariumin eteisessä oleva puuveistos on kuulemma oikeasti Pyhtään edustalta aikoinaan narratun sammen mittojen mukaan tehty! Jäätävää!!! Millä sitä nostaa tuollaisen pienen soutuveneen kokoisen merihirviön???

Sekin tuli yllätyksenä, miten pitkään kalat elävät. Minä olen aina kuvitellut, että kalan elonkaari on pari vuotta. Mutta sampipa esimerkiksi voi elää kolmekymppiseksi! (Haha, I've outlived them!)

Sampien ruokailua oli hauskaa seurata, sillä ne työnsivät ruoan mukana ison määrän kiviä suuhunsa ja sylkivät ne sitten pois. Kierroksen jälkeen katseltiin vielä hetki kaupan tarjontaa. Sieltä olisi saanut kalapalapelejä kotiinkin vietäväksi. Ehkä joululahjaksi taaperolle? Minä ihastelin tummapohjaista julistetta. Miten sitä seinätilaa ei 150 neliön talostakaan enää löydy?

Näitä silakoita minäkin suostuisin syömään!
Hauki on kala

Olipahan hauska vierailu! Menkäähän muutkin ihmeessä! Maretariumin nettisivut löydät täältä ja facebook-sivun täältä.

Nyt kohti uusia seikkailuita! ->

xoxo,

minä