Elämä on yhtä juhlaa...

Tämä artikkeli on vähän niin kuin jatkoa edelliselle, jossa juhittiin isännän maisteriksi valmistumista elokuisena perjantaina. Tästä oli hädin tuskin selvitty, kun maanantaina juhlarumba alkoi taas. Vanhempi tyttäreni (tämä ei siis yhteinen) täytti 15 ja tiistaina vuorossa olivat sitten herra maisterin 29-vuotissynttärit. Päätin selvitä yksillä leipomisilla ja molemmat juhlittiin silloin maanantaina. Isännälle väänsin panssarivaunukakun:

Päivä oli järkyttävän kiireinen, koska mun piti ehtiä hakemaan Haminasta isännän lahja ja kuskaamaan teiniä kouluun ja harrastuksiin. Jossakin siinä välissä kamalalla kiireellä sekoittelin sokerimassoja ja murustin keksejä. Käytettyyn aikaan nähden panssukista tuli ihan hieno, vaikka ajan kanssa se olisi ehkä näyttänyt vähemmän rähjäiseltä...

Tuo keko tuolla takana on sitten teinin "kakku". Macaron-leivosten ja marenkien suhteen turvauduin kahvila Cocon apuun. Kolmioleipien täytteet väsäsin sentään itse.

Viikonloppuna juhlittiin meillä kotona herra maisterin valmistujaisia ja oli kyllä huikeat pippalot, kun porukka innostui pelaamaan beerpongia, flipperiä ja mölkkyä! Minulla oli ikävä kyllä töitä viikonloppuna, joten jouduin vetäytymään aikaisin nukkumaan näistä bileistä. Ja ehkä ihan hyvä, että en ollut näkemässä, kun beerpong muuttui winebongiksi ja keittiön pöytä imi itseensä punaviiniä...

Valmistumiseen kuuluu se, että muutaman viikon kuluttua saa sitten ylennyksen kapteeniksi.

Tämä yleneminen osui täsmälleen samalle päivälle, kun meidän seurustelumme 4-vuotispäivä, joten päätimme juhlistaa sitä menemällä syömään. Olin harmillisesti hankkinut itselleni flunssan tässä välissä. (Sillä ei varmaan ollut tekemistä sen kanssa, että heitin jossakin vaiheessa iltaa isännän valmistujaisissa korkkarit hiiteen ja tanssin sukkahoususillani pihalla, jossa dj soitti...) Flunssasta johtuen en maistanut mitään kolmen ruokalajin illallisesta, joka varmaan oli hyvää, Ravintola Vaustin tuntien...

 

Tässä sitä taas ollaan skumppalasi kädessä, vaikka Roope Salmisen Madafakin darra ja erityisesti sen lupaus "Ei ikinä enää! Ei ikinä enää..." oli pyörinyt päässä valmistujaisista lähtien. Mutta nyt otettiin kyllä ihan sivistyneesti vain kuoharit juhlan kunniaksi. (Ja rommitoti flunssalääkkeeksi. Kun sekin maistuu vedelle, tietää, että on oikeasti kipeä...) Hirveä sääli tuo flunssa, kahdenkeskeinen aika ja ulkona syöminen yhdessä on kuitenkin harvinaista herkkua.

Olin ostanut isännälle sekä synttärilahjaksi, että valmistujaislahjaksi 200 euron tatuointilahjakortit, nyt ajattelin, että saisin jo ostaa Riviera Maisonia... (isäntä ei voi sietää ko. tuotemerkkiä)

 

Kortti kaipaa ehkä selitystä. Tuo leffakohtaus, jossa Prinsessa Leia haukkuu Han Soloa "scruffy looking nerf herderiksi" ja jossa Han Solo vastaa "Who's scruffy looking?" tuli mieleeni tästä:

 

Opiskelijat saivat siis tällaisen muiden tekemän arvioinnin itsestään ja meidän silloisesta yliluutnantista, nykyisestä kapteenista, todettiin, että hänessä on tiettyä rähjäisyyttä - Who's scruffy looking? Joskaan palautteeseen ei ollut vaikea yhtyä valmistujaisissa, kun ko. gentlemanni oli itse muuttanut luutnantin viivat juhlapukunsa hihassa yliluutnantin vastaaviksi ja herran frakkipaidan napit pompsahtelivat jatkuvasti auki... Mutta totta on palautteen sekin osa, että isännän seurassa viihtyy hyvin ja hän osaa pitää humoristista ilmapiiriä yllä. Huumori onkin minulle parisuhteessa se kaikista tärkein juttu... joskin viime aikoina olen miettinyt, että yhteinen käyttäytymismalli riitatilanteissa olisi ihan yhtä tärkeää. Minä en kertakaikkiaan kestä mykkäkoulua!!! Nyt poikettiin vähän asiasta... Takaisin siihen lahjaan. Kun juhlimme kotona valmistujaisia, totesimme, että konjakkia meillä kyllä on (yök) mutta konjakkilaseja ei löydy mistään. Niinpä ajattelin ostaa ukolle konjakkilasit, jotka kestävät minunkin katsettani:

 

Riverdalen sellofaanista huolimatta Riviera Maisonia ovat. Tietysti. Ei tuo kovin pahoillaan ollut, vaikka sai Riviera Maisonia lahjaksi. Kai noista kelpaa konjakki nauttia...

Kun parin viikon sisään pitää juhlia valmistumista useampaan otteeseen, kahdet synttärit, yleneminen ja vuosipäivä, sitä alkaa toivoa, että elämä voisi välillä olla myös arkea... Vielä kun sitä arkea osaisi arvostaa sitten, kun välissä ei ole ollut juhlia!

Hauskaa päivää, piti se sitten sisällään arkea tai juhlaa!

xoxo,

minä