Gödöllön kaupunki Budapestin liepeillä ja opiskelijahotelli

Saavuimme Budapestiin Flixbusilla torstaiaamuna, vaikka perillä olisi pitänyt olla jo aikaisin keskiviikkoillasta. (Myöhästymisen syistä täällä) Olimme lähettäneet hotellille sähköpostia, mutta siihen ei oltu vastattu. Hieman siis pelotti, olisiko meillä hotellihuonetta ollenkaan saapuessamme - vai olisiko se annettu muille kisaturisteille.

Budapestin linja-autoasemalla vietimme sen verran aikaa, että sain ostettua kännykän laturin ja muutaman hedelmän. Olinhan jatkanut pähkinädieetillä läpi yön. Viimeisestä kunnon ruoasta oli 1,5 vuorokautta aikaa. Unkarin rahayksikköön tottuminen vei aikansa. Tuntui hurjalta maksaa parista banaanista ja appelsiinistä 700!

Otimme taksin hotellille ja kuljettaja vei meidät Gödöllön kaupunkiin, noin 30 kilometrin päähän Budapestistä. Olimme valinneet hotellin sen matalan hinnan takia (siellähän käydään vain nukkumassa) ja Hungaroringin radan läheisyyden takia, jotta matkaaminen radalle olisi myös helppoa ja halpaa. Helpoin tapahan olisi leiriytyä radan läheisyyteen. Leirintäalueella bileet eivät lopu koskaan. Minä olisin mielelläni telttaillutkin, mutta isäntä ei sellaisesta innostu. Saa kuulemma viettää töissä tarpeeksi öitä teltassa (huhupuhe kertoo, että hän kyllä yöpyy harjoituksissa autossa...).

Gödöllössä meitä odotti jokin, jonka tulkitsin yliopiston päärakennukseksi. Unkarin kieli on ihan käsittämätöntä, minä osaan mielestäni melko hyvin anglosaksisia kieliä ja retoromaanisia kieliä. Yliopistossa olen lukenut muinaiskreikat, -hepreat ja latinan. Useiden kielten sanat ovat jotenkin johdettavissa näistä, mutta unkari on ihan käsittämätöntä mongerrusta, en saanut siitä mitään tolkkua. Olen päätellyt, että etterem on ravintola ja nyitva tarkoittaa auki. Tämä joko on tai ei ole yliopisto. Kielellisesti se ei ole selvitettävissä...

Kauniin päärakennuksen takaa löytyi hieman vaatimattomamman oloinen rakennuskompleksi, joka paljastui opiskelijahotelliksi. Luulen, että se toimii lukukausien aikana opiskelija-asuntolana ja kesäloma-aikaan hotellina. Vastassa oli todella mukavan ja iloisen oloinen virkailija. Aloin selittää, että meidän piti tulla jo edellispäivänä, mutta lentomme peruuntui. Hän hymyili ja sanoi, että se ei haittaa, te olette täällä nyt. Huh, saisimme siis huoneen!

Romanttista lemmenlomaa vähän häiritsi se, että huoneessa oli kaksi erillistä sänkyä. Aloimme remonttihommiin ja siirsimme huonekalut uuteen järjetykseen, jotta saimme parisängyn. Huone maksoi yöltä 20€/hlö, sillä ei saanut välisiivousta, mutta en sitä kyllä lomalla kaipaakaan. Aamupala ei kuulunut hintaan, mutta sekään ei minua haittaa, en oikein välitä hotelliaamiaisesta, koska se pyörii yleensä leivän ja sokeristen jogurttien ympärillä. Minä kaipaan salaattia, munakasta tai juustoja. Huoneessa oli jääkaappi, jonne saatoin ostaa aamiaista itselleni. Isännälle hain joka aamu alakerran kioskista täytettyjä sämpylöitä ja pullaa. Eivät maksaneet juuri mitään... Minä herään aina ensin, niin siinä mulla oli järkevää tekemistä siksi aikaa, kun isäntä vielä uinui. Hotellista enemmän matkavideolla täällä.

Hotellilta oli vartin kävelymatka junapysäkille, josta pääsi Mogyorodiin (lausutaan ilmeisesti mojorod?), Hungaroringia lähinnä olevalle pysäkille. Siitä saattoi myös jatkaa Budapestiin. Pysäkillä oli myös ravintola ja ruokakauppa. Arkipäivisin lähistöllä oli tori, josta olisi voinut ostaa tuoreita vihanneksia. 1,5 kilometrin päässä siitä oli ostoskeskus, jonne kävelimme eräänä päivänä vaateostoksille (pakko ostaa shortsit molemmille) ja isäntä pääsi KFC:iin syömään.

Tässä muutama räpsy junapysäkin läheisyydestä.

Pelikaani näyttää liittyvän jotenkin Gödöllöön, se löytyy vaakunastakin...

Jos joku on selvää, niin se, että unkarilaiset rakastavat patsaita, niitä on viiden metrin välein katukuvassa. Mulla on niin monta kuvaa erilaisista patsaista, että voisin tehdä sarjan päivityksiä niistä. Isäntä bongasi seuraavalta juna-asemalta pilkistävät kolme ristiä ja yhtenä iltana radalta palatessa pysähdyimme sinne kuvaamaan. Koska unkarinkieli ei oikein taipunut meidän suuhun, isännällä oli omat nimet Gödöllön ja Mogyorodin pysäkkien välissä oleville stopeille: Egelbergin puisto ja Sven-Jakob. Nämä olivat siellä ensin mainitussa! :D

  

Rakennelma oli niin massiivinen, ettei siitä tahtonut saada kunnollista kuvaa. Pappina tietysti pakko arvostaa, vaikka vähän häiritsi se, että osa hahmoista oli värillisiä ja osa ei. Ja jos jossain pitää olla värit, niin eikö silloin päähenkilössä?

Lisää patsaita tulossa sitten Budapest-päivityksessä. Mutta sitä ennen seikkaillaan Hungaroringillä. Stay tuned!

xoxo,

minä