Gröna uddens camping Maarianhaminassa

Kirjoittelin tuossa aiemmin laivamatkasta Maarianhaminaan. Maarianhaminasta olimme vuokranneet pikkumökin Gröna uddenin leirintäalueelta. Satamasta oli kuuden minuutin ajomatka leirintäalueelle ja kävellenkin olisi jaksanut siirtyä. Kun saavuimme leirintäalueelle, näimme ensimmäisenä muumitalon, joten arvasin, että ainakin napero viihtyisi!

Majoituimme mökkiin, jossa oli kaksi kerrossänkyä, pöytä ja taitettavat tuolit, jääkaappi, tiskiallas, tarvittavat astiat ja keittolevy. Suurempaa ruoanlaittoa varten pitäisi mennä keittiörakennukseen. Enempää en kaivannutkaan, ainoa vaan, että kerrossänky, jossa minä ja napero nukuimme, nitisi aivan kamalasti, jos siinä vähääkään liikahti. Ensimmäisenä yönä heräsin aina, kun napero kääntyi ja luulin hänen putoavan sängystä. Toisena osasin jo rentoutua. Ehkä muttereita kiristämällä tuokin ongelma saataisiin ratkaistua!

Leirintäalueella oli oma ravintola, jonka kävimme myös testaamassa. (Reissussa ei karpata!) Lisäksi oli terassi, jolla istuimme katsomassa jalkapallon MM-kisoja ja isäntä juomassa kaljaa. Siksi aikaa muksun sai laitettua pomppulinnaan.

Lisäksi leirintäalueelta sai vuokrata segwayn tai pelata minigolfia. Valitsimme jälkimmäisen viihteen muodon. Ensimmäisenä päivänä voitin isännän kahdella lyönnillä. Toisena päivänä peli kulki vieläkin paremmin, useita hole-in-oneja ja johdin jo kierrosta 10 lyönnillä, kunnes puolessa välissä kierrosta menetin jotenkin itsevarmuuteni ja sen jälkeen kaikki meni alamäkeen ja onnistuin häviämään. Olin niin kiukkuinen itselleni, että olisin halunnut heittää mailan menemään. Onneksi noin kauniissa ympäristössä ei viitsi kauaa mököttää!

Tietysti Gröna uddenissa on myös ranta ja lasten leikkipaikka. Rannalla näkyi jos jonkinlaisia lintuja - mutta enimmäkseen kakkahanhia. Yleensä ne ärsyttävät minua, mutta nyt niillä oli pörröisiä vauvoja, mikä oli aika hellyyttävää. Napero kävi ruokkimassa niitä.

Jos jotain negatiivista haluaa hakea, niin kahvila aukesi aamulla vasta kahdeksalta. Minä kun herään kukonlaulun aikaan ja olisin jo kaivannut kahvia. Ja se, että mökeiltä oli hieman matkaa peseytymisrakennukselle. Se ei siis todellakaan olisi ollut ongelma, jos en olisi raskaana. Mutta kun herää useasti yöllä vessaan ja pitää aina pukea uudestaan päälle, se on vähän rasittavaa. Suihkusta tuli vettä noin kymmenen sekunnin ajan ja sitten piti taas painaa nappia. Mutta se ei haitannut, leirintäalueilla peseytyminen on aina seikkailu! :)

Toisena iltana vuokrasimme rantasaunan tunniksi. Saimme myöhäisen vuoron klo.22-23, mutta se oli itse asiassa ihanaa, kun aurinko oli jo laskemassa ja toisessa saunassa ei enää ollut ketään. Meri näytti rauhalliselta ja saunan ikkunasta saattoi katsella ohi lipuvaa joutsenperhettä. Pitkän päivän ja nähtävyyksien katselemisen jälkeen sai rentoutua ja pestä päivän pölyt kropasta. Uskaltauduimme uimaankin, vaikka vesi oli kyllä jäätävän kylmää! Ranta oli matala, en jaksanut kävellä niin pitkälle, että pää ei olisi enää ylettänyt pintaan.

Saunassa olisi ollut tilaa isommallekin seurueelle!
Isäntä nauttii paikallista olutta, Stallhagenia

Meidän poppoo ehdottomasti suosittelee tätä leirintäaluetta! Aloin itse asiassa jo haaveilla siitä, että ensi vuonna menisimme tuonne uudestaan koko perheellä, niin että teini saataisiin mukaan ja vauvakin olisi jo syntynyt...

Lisää Ahvenanmaan seikkaluja tulossa, pysy kuulolla, jos harkitset reissua Ahvenanmaalle!

xoxo,

minä