Haapasaari... ja sen kirkko

Meidän uudella suurseurakunnalla on kolme kirkkoa täällä mantereella, Kotkan, Kymin ja Langinkosken kirkot. Mutta neljäs kirkko uhmaa säätä keskellä Itämerta, parin tunnin laivamatkan päässä Kotkasta. Se kuului ennen vuodenvaihdetta Kotkan seurakunnalle (jolle minäkin kuuluin), joten siellä on käyty vuosittain siivoamassa ja joskus messuamassa. Tänä kesänä Haapasaaren kirkossa järjestetään kaksi messua, 18.6 (meni jo!). ja 23.7. Lähdöt noihin jumalanpalveluksiin tapahtuvat Sapokasta klo. 10 ja sinne tuuri palaa n. klo.14.30. Toki omalla veneelläkin voi saapua - tai jos asuu Haapasaaressa. Kirkkoretken hinta on minusta aina ollut aivan liian korkea (mikä tietysti johtuu laivayhtiön seurakunnalta laskuttamasta vuokrasta), mutta toivoisin, että seurakunta voisi maksaa isomman siivun kustannuksista. 20 euroa aikuiselta ja 10 euroa lapselta on aika kova hinta kirkkovierailusta. Mutta jos haet uusia kokemuksia, tämä voisi olla sun juttu... retki Suomen eteläisimpään toimivaan kirkkoon!

Siinä, missä viime vuonna saatiin nauttia auringonpaisteesta, tämä siivouspäivä osui niin kylmälle päivälle, että mun piti lainata työkaverilta villapaita takin päälle. Aurinko ei juuri näyttäytynyt. Joskus ennen muinoin työtäkin oli enemmän, kun vielä pestiin ikkunat. Nykyään niitä ei enää uskalla avata, joten kirkko oli aika nopeati siivottu. Minä kannoin lähinnä ämpäreillä vettä sammutustynnyreihin.

Sen jälkeen keskityin kuvaamaan ympäristöä. En tiedä, kuinka korrektia on kuvata toisten mökkejä, toivottavasti kukaan ei pahastu tästä... Mutta jos näet talosi kuvassa, minä näin siinä jotain kaunista! Ole ylpeä! Jos on meillä Tiutisessa saaristonlapset-meininkiä, niin vielä käsinkosketeltavampaa se on Haapasaaressa! Tiutinen on kuitenkin pengerretty kiinni mantereeseen. Haapasaaressa ollaan omillaan...

En ollut koskaan käynyt Haapasaaren koulua pidemmällä. Sen takaa paljastui upea rantakallio, johon kiukkuiset aallot löivät.

Toisessa suunnassa olen kauimmillani käynyt Pro Patria-merkillä hakemassa geokätköä. Nyt ohitimme sen ja kävimme kuikuilemassa puolustusvoimien Puokkia.

Tämän lauseen muistan yliopiston latinankirjastakin. Merenkäynti on välttämätöntä, eläminen ei...

Haapasaaressa on myös Suomen pienin itsenäinen osuuskauppa, nyt se tosin oli kiinni, niin ei päästy ostamaan jätskiä - (siideriä) - jätskiä!

Mustakurkku-uikku (?) hylkäsi aina pesänsä, kun yritin saada lähikuvaa. Varsinainen sankari!

Otin kirkostakin muutaman otoksen - sekä sisältä, että ulkoa.

Kiipesin torniinkin, niin kuin joka vuosi. Tänä vuonna oli pakko päästä kilauttamaan kirkon kellojakin ihan kokeilumielessä!

Oli mulla ihan virallinen kuvaustehtäväkin työn puolesta. Martti-Ankka on seikkaillut reformaation juhlavuoden kunniaksi seurakunnan eri toimipisteissä. Jos mielit voittaa Martti-Ankan itsellesi, seilaahan Kotka-Kymin seurakunnan Facebook-sivulle!

Minun tehtävänäni oli kuvata Martti Haapasaaressa. Otin muutamia vaihtoehtoja, joista yksi sitten päätyi kilpaan.

  

Ja sitten se Haapasaaren kirkon Jeesus yllytti vähän toisenlaiseen huumoriin...

It's fun to stay at the...

Me saatettiin pyytää Aleksi ottamaan tämä valokuva kysymällä: "Haluatko osallistua pyhäinhäväistykseen?" Kosto saattoi puolestaan tulla kotimatkalla, kun aallot keinuttivat tuuria niin, että pelkäsimme henkemme edestä. Vene näytti kellahtavan kyljelleen monta kertaa, mutta pysyi kuitenkin pystyssä. Ja jouduimme palaamaan eri reittiä, kun saavuimme. Uskon kuitenkin, että Jumalalla on huumorintajua...Kummallisin juttu on se, että en ikinä tähän mennessä ole selvinnyt matkasta voimatta pahoin ja nyt selvisin, vaikka kamalampiin aaltoihin emme ole koskaan Haapasaaren reissulla törmänneet!

Ennen saaresta lähtöä syödään ja kajautetaan suvivirsi. Minä toimin suntiona ja laitoin numerot tauluun. Oletko koskaan lukenut niden suvivirren viimeisten säkeistöjen sanoja? Mistä ihmeestä niissä on kyse? "...jotain, jotain, jotain, lilja Saaronin... jotain, jotain, jotain - Libanon?" Täh???

Ootko siä käyny Haapasaaressa?

xoxo,

minä